11.4.2024
Demarit ja Vihreät esittävät uutta yhteisvastuullista velkaa? En kannata.
Ei ole uutta, että federalistit Euroopassa haluavat taas uuden yhteisvastuullisen velkapaketin, mutta nyt sitä näemmä tuetaan varmasta nettomaksajamaasta Suomestakin käsin.
Ainakin demareista ja vihreistä on esitetty uutta EU-tason rahastoa puhtaan teollisiin investointeihin. Kokoluokka on ollut sen verran suuri, että rahoitus pohjaisi vääjäämättä velkarahaan
Pidän tätä kehitystä tavattoman vaarallisena koko Euroopan unionin tulevaisuudelle. Yhteisvastuulliset velkapaketit luovat unionin sisälle kasvavaa poliittista jännitettä, eivätkä suinkaan vähennä sitä.
Koronapandemian seurauksena rakennettu ”kertaluontoinen ja poikkeuksellinen” elvytyspaketti ei vaikuta toimineen siten kuin markkinointipuheissa väitettiin. Sen piti olla valtava tuottavuusloikka juurikin kohti sähköistämistä ja vihreää siirtymää, johon siis taas esitetään uutta rahastoa.
Iso osa näistä rahoista on mennyt aivan tavalliseen kansallisten budjettien tilkkeeksi muun muassa rautateihin, sosiaali- ja terveyspalveluihin ja esimerkiksi koululaisten tietokoneisiin.
Kaikki toki sinänsä ihan tärkeitä asioita, mutta ne pitäisi jokaisen jäsenmaan hoitaa omalla kansallisella rahoituksella. Ei tällaisia tarvitse tai pitäisi hoitaa yhteisvastuullisen velan kautta.
En myöskään ymmärrä, että miksi olisimme itse laajentamassa EU-oikeuden tulkintaa meille epäedulliseksi. Jo elpymispaketin yhteydessä käytiin laajaa kriittistä keskustelua yhteisen velanoton EU-oikeudellisesta perustasta. Nyt riski on, että tulkintaa laajennetaan siten, että yhteisvelkaa voidaan ottaa pandemian synnyttämän poikkeuksellisten olojen lisäksi milloin Ukrainan jälleenrakentamiseen, milloin Euroopan omaan varustautumiseen, milloin ilmastonmuutoksen torjuntaan. Tälle tielle lähdettäessä rajanvedosta tulee yhä ongelmallisempaa.
Euroopan jääminen jälkeen Yhdysvaltojen kilpailukyvystä ja kasvusta on tosiasia. Euroopan kadonnutta kilpailukykyä haetaan väärästä paikasta, kun esitetään epäsuosittuja yhteisvelkapaketteja. Oikea vastaus löytyisi sääntely-ympäristön tasapainottamisesta.
Ei joka vaalikausi tule tehdä aina samoihin lainsäädäntöpaketteihin muutoksia. Juuri suomalainen luonnonvaroihin pohjaava teollisuus kärsii tästä paljon. Miten yksityiset firmat uskaltavat investoida Eurooppaan, kun ei tiedä viideksi vuodeksi eteenpäin, miten lainsäädäntöympäristö kehittyy?
En siis usko, että mikään julkinen raha tulee ratkaisemaan tätä kilpailukykyongelmaa, vaan siihen tarvitaan nimenomaan yksityiset sijoittajat liikkeelle.
Mielestäni paljon parempi keino on noudattaa EU:n perussopimuksia, eikä ottaa yhteistä velkaa - ja palauttaa eurooppalaisten sisämarkkinoiden uskottavuus ja toimivuus.