25.5.2024

Itärajan tilanteeseen on vastattava

Tuen eduskuntaan tuotua ns. käännytyslakiesitystä.

Uskon myös, että eduskunnan selvä enemmistö - Keskusta mukaan lukien - on valmis esitystä tukemaan. Toki parannuksiakin voidaan vielä eduskunnassa tehdä.

 

Vaikka lumet ovat jo sulaneet, tilanne itärajalla on edelleen rauhallinen. Onneksi.

Toivon, että käännytyslaista ei tule päivän politiikan pelinappulaa, vaan jokaisessa puolueessa asiaa käsitellään Suomen turvallisuuden kysymyksenä.

Suomen ei tarvitse, eikä pidä olla, Venäjän kanssa yksin. Itärajan kanssa EU voi olla avuksi ja tueksi.

Suomi on toiminut rakentavalla tavalla EU:n maahanmuuttopolitiikassa. Suomen on yhtenä EU:n ulkorajavaltiona hyvä kannattaa unionin sisäisesti koordinoitavaa maahanmuuttopolitiikkaa. Viimeistään nyt loputkin ymmärtävät, miksi. Suomen ulkoraja on myös EU-raja.

Suomen on mahdollista saada - ja onkin jonkun verran saanut - EU:lta vahvistuksia resurssien suhteen. Rajavartijoita ja muita rajaturvallisuutta parantavia resursseja.

Oikeutettua olisi myös, että EU tukisi rahallisesti itärajan aidan rakentamista. Kyseessä on lopulta miljardi-investointi.

Pidemmällä aikavälillä on tärkeää, että EU uudistaa turvapaikkajärjestelmänsä niin, että Venäjän kaltaisten valtioiden häikäilemätön toiminta estetään.

Joulukuussa saavutettiin jäsenmaiden kesken yhteinen ymmärrys EU-tason uudesta lainsäädännöstä: nykyistä parempi puuttuminen väärinkäytöksiin ja luvattomiin ylityksiin, nopeammat palauttamismenettelyt, jäsenmaiden keskinäinen yhteisvastuumekanismi sekä kriisitilanteita koskevat säännöt mm. yhteisvastuuta koskien.

Varsinkin tämä viimeisin on tietenkin ajankohtainen Suomen osalta.

Tosiasia kuitenkin on, että kansainvälinen lainsäädäntö on luotu aivan erilaisiin olosuhteisiin, kuin missä tällä hetkellä elämme. Venäjä käyttää häikäilemättä turvapaikkaa hakevien olosuhteita hyväkseen ja on välineellistänyt maahanmuuton osaksi omia hybridivaikuttamisen keinojaan.

Jo aikaisemmin Keski-Euroopassa Liettua ja Puola ovat joutuneet tilanteeseen, jossa ne ovat kansallinen turvallisuus edellä päättänyt toimenpiteitä, jotka todennäköisesti tullaan toteamaan kansainvälisen lainsäädännön vastaisiksi. Siis ihmisoikeusrikkomuksiksi.

Ikävä kyllä sama voi olla Suomen edessä, vaikka tämä yritetään toki välttää.

Venäjän valtio ajaa omilla toimillaan Suomea erittäin vaikeiden päätösten äärelle. Kaiken keskellä on kuitenkin hyvä muistaa kirkkaana, että viime kädessä kaikkein tärkeintä on Suomen ja suomalaisten turvallisuus, ja tämän mukaisesti on toimittava.