Ilmastokokoukseen valmistautumista

Suomen hallitus on sitoutunut EU:n ilmastotavoitteisiin, joita paraikaa heikennetään ympäristöministereiden kokouksessa.

Myös Euroopan parlamentissa olemme riidelleet asiasta pitkin syksyä lähinnä siitä syystä, että täällä kokoomuksen oikeistokonservatiivinen kattopuolue ei tiedä, mitä mieltä se asiasta olisi. EPP lykkäsi teollisuus- ja energiavaliokunnassamme äänestystä asiasta kahteen kertaan.

Tänään parlamentissa saatiin sopu energia- ja teollisuusvaliokunnassa. Lausumme kannan ympäristövaliokunnalle, joka päättää parlamentin kannasta. Realismia on kuitenkin, että myös meidän kantamme tältä päivältä tulee vesittymään, kun ympäristöneuvosto nyt isojen ja Itä-Euroopan maiden tuella on luopumassa monista asioista, joista Suomi ja muut Pohjoismaat perinteisesti ovat pitäneet kiinni pitkään.

Ensi viikolla alkaa ilmastokokous Belémissä Brasiliassa, johon maailman maat kokoontuvat keskustelemaan ilmastonmuutoksesta. Onhan se kiusallista ja noloa EU:lle, jos suureen kokoukseen ei olisi järkevää kantaa, mutta niinkin voi käydä. Seuraavat päivät näyttävät.

Vaikka turvallisuus- ja taloustilanne valtaavat yhä enemmän palstatilaa, ei ilmastonmuutos ole kadonnut mihinkään. Suomenkin kannattamassa 90% päästövähennystavoitteessa vuoteen 2040 kyse ei ole siitä, että pieni Suomi joutuisi taas tekemään muita enemmän, vaan vaadimme, että muut tekevät saman kuin me olemme tehneet.

Olemme täällä parlamentissa myös saaneet muovattua parlamentin kantoja Suomen kannalta paremmaksi esimerkiksi metsiin liittyen. Se onko Suomi saanut Lulucf-poikkeuksia nyt ympäristöneuvoston kantaan, on vielä epäselvää. Pitäisin sitä kyllä aika onnettomana Suomen kannalta, jos muut maat ovat vaatineet sinne joustoja pitkän liudan ja Suomi ei edes tätä yhtä asiaa saa hoidettua.

Toki voi ajatella myös niin, että kun Suomi on jo tehnyt hyvin paljon päästöjen vähentämiseksi ja uusiutuvaan energiaan siirtymiseksi, eikö ole haitallista juuri meille tässä vaiheessa alkaa pakittamaan yhteisistä tavoitteista, kun tavoitteena piti olla muiden maiden saaminen nykyisten tavoitteiden alle.

Suomalainen teknologia ja teollisuus hyötyisivätkin siitä, että Suomesta otettaisiin maailmalla mallia. Kaikenlainen näihin puhtaisiin teknologioihin liittyviin investointeihin kohdistuva EU:n aiheuttama epävarmuus haittaa suoraan kotimaatamme, jossa asiaa on edistetty jo vuosikausia.

Toivottavasti EU:n soutaminen ja huopaaminen asiassa saadaan päättymään, mutta epäilen sitä vahvasti. Monessa etenkin Itä-Euroopan maassa nosteessa ovat populistit, jotka mielellään ostaisivat kaasunsa edelleen Venäjältä eivätkä suuretkaan jäsenmaat kovin aktiivisia ole omissa päästövähennystoimissaan olleet.

Vaikka poliittinen puhti asian ympäriltä hiipuu ei se tarkoita, etteikö ilmastonmuutos edelleen tekisi tuhojaan eri puolilla planeettaa.