Hyvää Vappua!

Hyvä keskustalainen juhlaväki! Hyvät torniolaiset ja kauempaa tulleet!

Kiitos Keskustan Peräpohjolan piirille ja Tornion keskustaväelle, että kutsuitte minut juhlapuhujaksi tänne perinteiseen Vihreä Vappu -tapahtumaan!

Alkuviikon olin Strasbourgissa Euroopan parlamentin täysistunnoissa. Sekin on rajakaupunki - Saksan ja Ranskan rajalla. Se raja oli ennen monen sodan näyttämö, mutta nyt se on ollut yli 80 vuotta rauhan raja, jonka ylitse pääsee paikallisliikenteen raitiovaunulla.

Myös me täällä Suomen ja Ruotsin rajalla elävät tiedämme rauhanomaisen kansainvälisen yhteistyön ja kaupankäynnin merkityksen. Toivottavasti pian saamme kulkea raiteita pitkin myös tämän rajan ylitse. Se avaa suuria mahdollisuuksia myös Lapin elinkeinoelämän ja etenkin matkailun kehitykselle.

Hyvät ystävät!

Vappu on juhla, jonka historiaan liittyy moni kerrostumia kansamme vaiheista. Kerrotaan, että jo muinaisina aikoina vietettiin toukojuhlia ja poltettiin kokkoja, helavalkeita samalla, kun karja ajettiin ensi kerran laitumille talven jälkeen. Keskiajalla tähän perinteeseen yhdistyi kristillinen pyhän Valpurin päivä, jota vietettiin toukokuun ensimmäisenä päivänä. Valpuri on englantilaissyntyinen, Saksassa 700-luvulla elänyt uskonnollinen johtaja, jonka mukaan tämä juhlapäivämme on edelleen nimetty. Ylioppilaiden ja opiskelijoiden juhlaksi vappu vakiintui Suomessa jo 1700-luvulla Ruotsin esimerkin mukaisesti.

Ensimmäinen työväenliikkeen vappu vietettiin Suomessa vuonna 1890 ja pian vappu leimautui erityisesti poliittisen vasemmiston juhlaksi punaisine lippuineen ja vappumarsseineen. Kuitenkin noin 50 vuotta sitten alettiin myös porvarillisella puolella pitää vappuna poliittisia yleisötilaisuuksia, ja meille Tornioonkin on tämä Keskustan Vihreä Vappu jo vakiintunut kevätjuhlaksi. Tämän perinteen toivon tietysti edelleen jatkuvan!

Koska tämä juhla on kutsuttu koolle poliittisen järjestön puitteissa, niin joku sana on politiikkaakin sanottava. Eikä se ole kovin mukavaa sanottavaa.

Eilen koko oppositio jätti välikysymyksen hallituksen talouspolitiikan epäonnistumisista. Suomen julkinen velkataso on lähestymässä sataa prosenttia bruttokansantuotteesta. Hallitus ei ole onnistunut missään taloustavoitteissaan - vuoden alussa Suomi kyllä nousi EU-maiden työttömyystilastojen kärkeen, eli jotain historiallista tälläkin hallituskaudella on saatu aikaan.

Näin vappujuhlassa on paikallaan myös kysyä, että nouseeko jatkossa ylioppilaslakit päähän vain Etelä-Suomessa ja muutamassa isommassa pohjoisen kaupungissa? Tällä vaalikaudella kehitys pienten kuntien lukioiden suhteen on ollut kylmää - olipa kyse suhtautumisesta kansainvälisiin opiskelijoihin tai kuntien valtionosuuksiin.

Vaikka vaikeat ajat vaativat joskus kipeitä päätöksiä, niin meidän pitäisi muistaa, ettei pieni kansakunta voi kilpailla niin määrällä, vaan laadulla. Korkea ja erikoistunut koulutus, teknologia ja jalostusaste ovat maamme kilpailuvaltteja.

Hyvät keskustalaiset!

Meitä varmasti haukutaan siitä, että olemme välikysymyksessä mukana vasemmisto-opposition kanssa. Antakaa haukkua, ei mennä tähän halpaan itse mukaan. Keskusta tekee yhteistyötä maan edun nimissä kulloinkin kaveriksi löytyvien tahojen kanssa. Meidän ei pidä pelätä näitä syytöksiä. Jo Kyösti Kalliota syytettiin piilososialistiksi, kun hän hyväksyi Maalaisliiton ja SDP:n hallitusyhteistyön - sen ansiosta kansallinen eheytys vietiin muuten loppuun talvisodan alla.

Totta on, että viime hallituskaudesta on jäänyt meille arpia. Perinteistä punamulta-akselia ei syntynyt, kun hallituksen painopiste meni liiaksi vasemmalle. Mutta jos silloin mentiin liian vasemmalle, niin nyt on menty senkin edestä oikealle - ja silti velkaantuminen jatkuu eikä kasvua näy!

Eikö tämä kaikki todista sen puolesta, että Suomi tarvitsee vahvaa poliittista keskustaa. Mutta ei "maltillista" Keskustaa siinä mielessä, että se maltti on haaleaa mössökompromissia kaikesta ja pelkkää yhteistyökykyä ilman poliittista tahtoa. Ei - pois se meistä! Meistä ei saa jauhautua uutta suomenkielistä RKP:tä, jolle riittää muutama maatalouskirjaus hallitusohjelmaan ja pari kevyemmän pään ministerinsalkkua.

Me olemme radikaali uudistusliike, yhteiskuntaa muuttava ja eteenpäin vielä voima, sivistysliike - ja suuren Santeri Alkion sanoin myös itsekasvatusjärjestö.

Viime viikonloppuna kysyin Keskustan puoluevaltuuston kokouksessa, olemmeko enää desentralistinen liike? Meidän on kyettävä myös itsekritiikkiin, jos haluamme nousta gallupien kärkeen ja saada takaisin ne äänestäjät, jotka ovat meidän kannattamisestamme erkaantuneet.

Yksi konsti tässä on aatteen ytimen kirkastaminen. Sen muistaminen, mikä erottaa meidät kaikista muista puolueista. Ja sen huolehtiminen, että se näkyy, kun pääsemme valtaan.

Meitä on syytetty paljon myös uusien hyvinvointialueiden ongelmista. Kaikkia syytöksiä ei tarvitse niellä. Sote-uudistusta tehtiin monen hallituskauden ajan. Kerralla se ei tullut valmiiksi, vaan valuviat tulisi pystyä korjaamaan. Mitä Länskään tulee, niin voin vakuuttaa, että omalla vahtivuorollani aikanaan lappilaisena kansanedustajana ja ministerinä tein todella parhaani oman sairaalamme puolesta ja palvelut olivat laajoja synnytyksiä myöden. Kyllähän perussuomalaisten karvat paljastuivat tällä vaalikaudella eikä siinä meidän palvelumme paljoa painaneet, mutta suomenruotsalaisten, kyllä. Ja tämän kaiken keskittämisen kruunaa nyt valtiovarainministeriö alkaessaan käymään oikeutta meidän paikallisia aluevaltuutettuja kohtaan, jotka vain pyrkivät tekemään säätöjä, todellisia säästöjä ja huolehtimaan, että myös Meri-Lapissa on tulevaisuudessakin sosiaali- ja terveyspalveluita. 

Nykyinen hallitus ei ole antanut paitsi työrauhaa saati resursseja alueille. Jatkuvat sote-leikkaukset vain pahentavat näivettymisen kierrettä ja uhkaavat jo hyvinvointiyhteiskunnan perusteita. Ja valitettavasti myös alueiden seutukuntien sisäisen jännitteet ja kyvyttömyys kokea solidaarisuutta oman maakunnan seutukuntien välillä ovat lisänneet ongelmia ainakin täällä Lapissa.

Hyvät väylänvartiset!

Seisomme paikalla, josta ei ole monta sataa metriä Ruotsin rajalle. Ruotsin Keskustapuolueen nuorisolla oli aikanaan laulu, Lokalsamhällevisan, jonka voisi suomentaa "paikallisyhteisöveisuksi".

Sen ensimmäinen säkeistö kuului:
Vi måste bygga ett lokalsamhälle
För gemenskap där alla behövs
Där ingen är ensam och utanför
Där ingen är arbetslös

Siinä kerrotaan siis paikallisyhteisöjen ja yhteisöllisyyden voimasta. Siellä ei kukaan ole yksinäinen eikä työtä vailla. Käsitys hajautetusta yhteiskunnasta toi minut aikanaan Keskustaan, ja niin varmasti myös monet teistä.

Orpo-Purran hallitus on viimeisen vuoden aikana ajanut päätöksiä, jotka keskittävät valtaa ja palveluita isoihin kaupunkeihin, unohtaen pienten kuntien ja maakuntien tarpeet. Ja kun päätöksiä tehdään yhä kauempana kansalaisista, katoaa ymmärrys paikallisista ongelmista ja mahdollisuuksista. Siksi tarvitsemme desentralistista järjestystä, jossa jokainen kunta, kylä ja ihminen saa vaikuttaa oman elinympäristönsä kehitykseen.

Hajautettu yhteiskunta tuo turvaa, yhteenkuuluvuutta ja joustavuutta. Se mahdollistaa sen, että palvelut ovat aidosti lähellä, päätöksenteko on paikallista ja työpaikat syntyvät siellä missä ihmiset elävät. Samalla myös luonto pysyy mukana arjessa ja luonnonvaroja käytetään kestävästi. Omavaraisessa, hajautetussa energiantuotannossa Suomi voi näyttää koko Euroopalle esimerkkiä. Tämä on nykyisessä työssäni Euroopan parlamentissa ja sen ympäristövaliokunnassa tullut minulle hyvin selväksi.

Mitä ovat hallituksen teot tasapuolisen yhteiskuntarakenteen hyväksi olleet? Sotepalvelujen lisäksi valtionhallintoa on keskitetty ja niin maanmittauslaitoksen kuin verohallinnon toimipisteitä tai vaikka entisiä maakunta-arkistoja ollaan ajamassa alas.

Osa näistä tehdään säästösyistä ja asiakaspalvelun tarpeen pienentyessä, hyvä on, myönnämme sen, mutta voisiko näistä virastoista joskus vähentää myös isoissa kaupungeissa ja perustaa toimipisteitä muuallekin kuin kasvukeskuksiin? Näinhän Kansaneläkelaitoskin aikanaan teki puhelinpalveluiden suhteen, kun niitä keskitettiin Itä-Lappiin Kemijärvelle.

Jos poliitikot eivät yhtään ohjaa, miten säästöt tehdään, niin ministeriöiden Helsingissä oleva keskushallinto tekee ne vain karsimalla verkostoa, ja maakunnat ovat siinä kärsijöinä. Se on talouttakin laajempi yhteiskunnallinen kysymys.

Hyvät ystävät!

Keskustaa tarvitaan. Mutta ei haaleata kompromissia, vaan vahvaa, hajauttamista, desentralismia ajavaa puoluetta. Suomalaisesta aatteesta, vuosisataisesta vapauden arvomaailmasta nousevaa, mutta 2020-luvun haasteisiin vastaavaa Keskustaa.

Näillä sanoilla toivotan teille kaikille hyvää vihreää vappua!