Hyvää Itsenäisyyspäivää

Suomi viettää tänään 107. itsenäisyyspäiväänsä.

Muutama päivä sitten Helsingissä kuoli Diakonissalaitoksen entinen johtajatar Gunnel Stenbäck 110 vuoden iässä. Hän oli Suomen vanhin asukas. Kenties meillä on vielä elossa muutamia suomalaisia, jotka ovat syntyneet ennen itsenäisyysjulistuksemme hyväksymispäivää, 6.12.1917. Voidaan kuitenkin sanoa, että Suomen valtiollinen itsenäisyys on kestänyt nyt reilusti yhden ihmisiän verran.

Suomen itsenäisyyden, suomalaisen kulttuurin ja yhteiskuntajärjestyksemme merkitys on kirkastunut minulle myös jälleen uudella tavalla, kun työni siirtyi Eduskunnasta Euroopan parlamenttiin. Keskieurooppalaiseen virkavaltaisuuteen tutustuessani olen monesti mielessäni kiitellyt, miten sujuvasti asiat meillä Suomessa kuitenkin hoituvat.

Omaan itsenäisyyspäivän viettooni kuuluu nyt kymmenennen kerran tasavallan presidentin isännöimät Linnan juhlat. Niiden pitämisen aloitti aikanaan presidentti Ståhlberg vuonna 1919. Olen kiitollinen äänestäjilleni, että vuorollani myös minä olen saanut tämän etuoikeuden tulla kutsutuksi Linnan juhliin niin kansanedustajana kuin nyt meppinä. Parhaani mukaan pyrin aina pitämään mielessä heidät, joita edustan.

Tänä vuonna julkisessa keskustelussa on tuotu esiin henkilöitä, jotka eri syistä aikovat boikotoida kutsua Linnan juhliin. On muisteltu myös mielenilmauksia, joita on poliittisen kentän eri laidoilta järjestetty itsenäisyyspäivänä. Minun on tällaisia vaikea ymmärtää.

Itsenäisyyspäivän tulisi olla asia, joka kokoaa kaikki suomalaiset yhteen. Päivä, jolloin muistamme historiaamme ja olemme kiitollisia heille, jotka sodan ja rauhan töissä rakensivat yhteiskuntamme. Niin suuria poliittisia ja ideologisia näkemyseroja kuin meillä Suomessa nykyään onkin, niin meidän pitäisi silti jaksaa löytää ja nähdä kansakuntaa yhdistäviä asioita. Ennenkin siltä perustalta on pahoista päivistä selvitty.

Toivotan kaikille Hyvää Itsenäisyyspäivää!