25.1.2023
Huomio tunnin junista maanteiden kunnostamiseen
Valtiovarainministeriö julkaisi eilen selvityksensä suurten ns. tunnin junien vaatimien ratojen kustannuksista. Selvitys pitkälti kumoaa väitteen siitä, että ratahankkeet eroaisivat ainakaan positiivisesti kannattavuudessaan muista liikennehankkeista.
Mitään merkittävää markkinaehtoista tuloa ei näille ratayhteyksille näyttäisi olevan tulossa. Tämä on tietenkin vastoin hanketta edistäneiden näkemyksiä, jotka ovat arvioineet, että hankkeista saatavilla liikennöinti- ja käyttäjämaksuilla sekä kiinteistökehityksellä asemaseuduilla saataisiin aikanaan merkittäviä tuloja kattamaan ratainvestointeja.
Puhtaasti julkisen sektorin maksuosuus alustavan arvion mukaan voi nousta Turun tunnin junassa noin 4,8 miljardiin euroon, Suomi-radassa samoin noin 4,8 miljardiin euroon sekä Itäradassa noin 3,5 miljardiin euroon. Yhteensä investoinnit edellyttäisivät siis 13 miljardin euron julkiseen rahoitukseen varautumista.
Nuo muut edellä mainitut tuotot voisivat siis parhaimmillaankin kattaa vain hyvin rajallisen osan kokonaisinvestoinneista. Mielestäni on selvää, että muiden hankkeiden tavoin näin vahvasti julkiseen rahoitukseen perustuvien investointien arviointia ei voi eriyttää kaikesta muusta liikenteen kehittämisestä. Arvioitavaksi tulee siis se, että käytetäänkö julkista rahaa nykyisen rata- ja tieverkoston kunnostamiseen tai jopa parantamiseen vai näiden kokonaan uusien ratayhteyksien rakentamiseen.
Joka puolella Suomea tiedetään ja tunnetaan tiestön kunto ja sen suunta huonompaan. Pääväylistä pidetään huolta, mutta vähänkin niistä kun poiketaan, on kehitys ollut jo pitkään huono. Näillä teillä kuitenkin kulkee merkittävä osa vientimme raaka-aineista, ruokahuollosta ja tietenkin valtava määrä meitä suomalaisia.
Tiedetään myös sekin, että mitä huonommaksi tilanne etenee, sitä kalliimmaksi korjaustyöt tulevat. Tämä negatiivinen kehitys pitäisi ensin katkaista. On aivan perusteltua punnita hyötypanossuhdetta olemassa olevan infran parantamisen ja näiden suurten hankkeiden välillä.
Suurten hankkeiden osalta tilannetta saattaa muuttaa EU:n rahoitus eli ns. CEF-tuki (Connecting Europe Facility). Ohjelman enimmäistuki rakentamiseen on 30 %, joka on kyllä merkittävä.
Voisin kuvitella, että EU:lla saattaa olla intressi vahvistaa näinä aikoina Suomen maayhteyksiä muuhun Eurooppaan. Tämän yhteys löytyy Perämeren pohjukasta, mutta kyse on enemmän siitä, että logistiikka toimii sieltä myös muuhun Suomeen sekä Haaparannalta edelleen Ruotsiin ja Norjaan.
Kuva keväältä 2021 Tornion Arpelasta.
