Hukkajoen tapaus

Jokihelmisimpukoiden eli raakkujen kohtalo Suomussalmen Hukkajoella on kuohuttanut monien mieliä. Tapahtumat ovat vahingoittaneet niihin osallistuneiden mainetta myös kansainvälisesti.

Tämä Hukkajoen tapaus muuttaa metsäteollisuudessa toivottavasti asioita pysyvästi. Toki olimme varmasti kuvitelleet, että toimintatavat olisivat jo vuosikymmeniä sitten muuttuneet ja tällaiset ympäristötuhot piti olla mahdottomia.

Viimein eilen Stora Enso kertoi korvaavansa kaikki aiheutuneet tuhot. Se on vähintä. Rahallakaan ei kuitenkaan voi korvata ekologisia katastrofeja. Siksi nämä ovat niin vakavia asioita.

Metsätalous on ollut pitkään suomalaisen yhteiskunnan ja hyvinvoinnin kivijalkoja. Metsätalouden ja luontoarvojen välillä tulee varmasti aina olemaan jännitteitä, koska ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja arvostuksia. Kuitenkin suomalaiset metsänomistajat ovat hyvällä metsänhoidolla kaksinkertaistaneet metsän kasvun muutamassa sukupolvessa.

Tällaiset tapaukset asettavat teollisuusalan suurennuslasin alle ja luottamuspääoman rakentaminen jälleen uudestaan vie aikaa.

Meille jokivarsilla kasvaneille jokihelmisimpukat ovat arvostettu laji. Raakkujen merkitys ei ole vain lajin itseisarvo itsessään. Kuten tunnettua, ne ottavat vedestä ravintonsa suodattamalla sitä ja samalla puhdistavat vesistöä. Elinvoimainen raakkukanta parantaa muidenkin lajien elinvoimaa.

Sotien jälkeen Suomi tarvitsi ja tarvitsee yhä kotimaista, uusiutuvaa energiaa. Vesivoimaloiden rakentaminen täällä pohjoisessa kuitenkin tuhosi lohen nousun, mutta vahingoitti vakavasti myös raakkujen lisääntymismahdollisuuksia. Raakun erikoinen lisääntyminen kun vaatii lohta tai taimenta välikappaleeksi. Tämänkin takia on aivan välttämätöntä, että vielä elinvoimaisia raakkukantoja vaalitaan huolellisesti.