Hukataanko Lapin metsissä tehty vuosikymmenten työ?

Metsätalous ja metsä- ja puuteollisuus työllistävät edelleen suoraan noin 3200 lappilaista. Lapin metsien kasvu mahdollistaisi vielä tätäkin suuremman määrän. Tämä tie vaatisi selkeän päämäärän asettamista myös valtakunnan taholta. Toisenlaisen tien päässä on uhka metsäteollisuuden hiljaisesta vetäytymisestä koko alueeltamme.

Suomen metsistä juuri Lapin metsät ovat kaikkein pahiten vajaakäytössä. Kaikissa muissakin Pohjois-Suomen maakunnissa etenkin selluun käytettävän ainespuun käyttö on selvästi alle Suomen keskiarvon.

Yhtäältä vajetta selittää parantunut metsien kasvu.

Vaikka metsätaloutta harjoitetaan Pohjois-Suomessa monessa suhteessa ainutlaatuisissa olosuhteissa, on puuston kasvattamisessa ja metsänhoidossa pääsääntöisesti onnistuttu.

Ainutlaatuiset olosuhteet ovat meille tuttuja. Täällä toimitaan keskimäärin ankarissa ja vaihtelevissa ilmasto-olosuhteissa, laajoilla pinta-aloilla, syrjäisillä seuduilla sekä pitkien kuljetusmatkojen päässä. Lisäksi puuston kasvu on jo luontaisesti etelää hitaampaa, metsien kiertoaika pitkä sekä hakkuukertymä ja tukkipuuosuus hehtaaria kohti muuta maata pienempää. Korjuuta ja kuljetusta vaikeuttavat Lapin laajat suot ja turvemaat.

Olosuhteista huolimatta Lapin metsätalouteen on historian saatossa luotettu ja lujasti.

Metsiä on hakattu ja uudistettu voimaperäisesti sotien jälkeen. Uudistaminen on kohdistunut määrätietoisesti vajaatuottoisiin metsiin sekä yksityis- että valtionmailla. Metsänviljelyllä, vanhojen metsien uudistamisella ja turvemaiden ojituksilla puuston kasvu ja tilavuus on saatu lisääntymään. Kaiken kaikkiaan Suomessa ja Lapissa on tehty valtavasti työtä Lapin metsien kasvun parantamiseksi, monessa kohdin yhteisistä varoista tätä edistäen.

Toisaalta metsien käytön vajetta selittää vähentynyt kysyntä. Juuri kun metsänhoitotoimet, valtava vuosikymmenten työ, alkavat tuottamaan tulosta, on meillä vaikeuksia löytyy puulle käyttöä.

Kemijärven sellutehtaan lakkauttaminen vuonna 2008 oli katastrofaalinen virhe. Sellutehtaan lopettaminen siirsi metsäteollisuuden tuotantoa osin Kemin ja Oulun yksiköihin, mutta silti vuoden 2010 puunkäyttö Lapissa jäi kuitenkin noin miljoona kuutiometriä vuoden 2007 tasosta.

Kemijärven sellutehtaan lopettamisen seurauksena Kemijärven ja laajemmin koko Itä-Lapin alueella on jäämässä merkittäviä metsävaroja käyttämättä. Tällä on ollut suuri kielteinen vaikutus alueen talouteen.

Maailmantalouden integraatio jatkuu edelleen, minkä myötä metsäteollisuus voi hyvinkin jatkaa hakeutumista tuotannoltaan edullisempien ja samaan aikaan kasvavien markkinoiden ääreen esim. Etelä-Amerikkaan ja Aasiaan.

Olisi tehtävä selkeä valinta lappilaisen metsätalouden puolesta. Loputtomilta tuntuvat vaatimukset luonnonsuojelualueiden lisäämisestä synnyttävät epävarmuutta. Vaikka Lapin metsistä suuri osa on jo nyt suojeltu, alueelle kohdistetaan jatkuvasti lisää suojeluvaateita. Jo nyt noin 90 % Suomen lakisääteisten luonnonsuojelualueiden metsämaan alasta sijaitsee Pohjois-Suomessa ja näistäkin valtaosa Lapissa.

Toisekseen metsien käytön hiilineutraalisuutta kyseenalaistetaan. Pohjois-Suomessa puut kasvavat hitaammin eli hiilen kierto juuri samaa paikkaa katsottaessa on etelää hitaampaa. Tässä unohdetaan kuitenkin metsä puilta. Lapin metsät kokonaisuudessaan sitovat hiiltä valtavat määrät, eikä sitä paikalliset hakkuut muuksi muuta.

Kolmanneksi on olemassa vakavia merkkejä siitä, että valtio ei ole enää valmis panostamaan samassa määrin Lapin metsänhoitoon. Kestävän metsätalouden lakeja kuluneella hallituskaudella uudistettaessa eduskunta oli valmis luopumaan osasta Lapin tukialueista. Metsänhoitoa on tuettu muuta maata enemmän, koska päätehakkuista saaduissa tuloissa jäädään Lapissa muusta Suomesta jälkeen. Tässä ollaan metsätalouden perimmäisten kysymysten äärellä: missä pidetään ns. nollaraja, jonka eteläpuolella metsätalouteen panostetaan.

Neljänneksi nollarajaan vaikuttaa myös Metsähallituksen tulevaisuus. Mikäli metsähallitus yhtiöitetään ja sille asetetaan liian kovat tuottovaatimukset, on vaarana, että mahdollinen tuleva Metsätalous Oy vetäytyy osista Lappia. Tämä olisi äärimmäisen kova isku koko alueen puunjalostusteollisuuteen.

Mikäli näistä seikoista ja Lapin metsävarojen hoidosta ei pidetä huolta, valitettavan tosiasiallisena uhkakuvana on se, että metsäteollisuusyritykset luopuvat kokonaan tällaisen "reuna-alueen" tuotantolaitoksista ja metsien käytöstä.

Metsänhoitotyön tulokset alkavat viimein näkyä. Sotii lappilaista maalaisjärkeä vastaan, että vuosikymmenten saatossa tehdyt suuret panostukset jätetään hyödyntämättä juuri kun työn tulos on näköpiirissä.