13.7.2016
FIX EU
Eurooppa on kohissut Iso-Britannian EU-kansanäänestyksen tuloksesta. Tulos on selkeä, mutta kahtia jakava. Iso-Britanniassa suoritetaan vallan uusjakoa. Perinteiset puolueet ovat hajallaan.
Kansanäänestyksen tulos on Suomelle harmillinen. Iso-Britannia on ollut maallemme hyvä liittolainen esimerkiksi ympäristö- ja kauppapolitiikkaan sekä byrokratian purkamiseen liittyvissä kysymyksissä. Samaten Britannia on ollut vastapaino liittovaltiosuuntausta edustaville maille.
EU-eroäänestys voi tyrehdyttää kasvua Euroopassa, jolloin vientiriippuvaisen Suomen talousnäkymät vastaavasti heikkenevät. EU-maista Iso-Britannia on Suomen kolmanneksi suurin kauppakumppani. Iso-Britannian EU-eron vaikutukseksi talouteemme on arvioitu n. - 0,5 % lähivuosina.
Britit äänestivät EU-erossa paljosta muustakin kuin vain lähdöstä. Erityisesti maahanmuutto oli lähtöä kannattavien hampaissa. Brittien suurin ulkomaalaisväestö on puolalaiset. Heitä on maassa 900 000. Britanniassa on noin 65 miljoona asukasta, joten puolalaisia on reilu prosentti. Suomessa on 62 000 venäläistä eli hieman yli prosentti. Onko tämä ongelma? Itseasiassa halpa työvoima on osaltaan pitänyt Britannian kasvua yllä.
EU-ero ei tuo tehtaita tai työpaikkoja Britanniaan takaisin, vaan voi pikemminkin viedä niitä. Lontoo Cityn pankkisektori on ollut poikkeuksellisen suuri osa Iso-Britannian BKT:sta. Se on noin kahdeksan prosenttia ja tuplasti tavallista enemmän. Lukuisat kansainväliset pankit ovat ilmoittaneet harkitsevansa toimintojensa siirtämistä pois Britanniasta. Goldman Sachs ilmoitti mahdollisuudesta 6500 työpaikan siirtoon, JP Morgan 4000 työpaikan ja Morgan Stanley 1000 työpaikan. Myös isot kansainväliset firmat kuten Vodafone ovat ilmaisseet pohdintansa pääkonttoreiden siirrosta.
Britanniaan on keskittynyt myös paljon mekaniikan kokoonpanoa. Maailman eri osista tuodaan esimerkiksi japanilaisten autojen osia koottavaksi Britanniaan ja lopulta myytäväksi EU:n sisämarkkinoille. Miten käy, kun sisämarkkinoille ei enää olekaan pääsyä? Britannian valtiovarainministeri on ilmoittanut mahdollisuuden roimaan yritysveron alennukseen. Se on houkutteleva, mutta jättää myös aukon valtion kassaan.
Eropuoli kampanjoi monilla keksityillä asioilla. Jos ajatellaan Norjaa, on maa sitoutunut vapaan liikkuvuuden periaatteeseen ja maksaa osuutensa EU-budjettiin muttei pääse päättämään mistään. Siksi Norjan lobbausarmeija Brysselissä päihittää kevyesti pienen EU-jäsenmaan Brysselin byrokraattien lukumäärän.
Ei EU:ssa toki kaikki ole kunnossa. EU:n neljän vapauden periaatteen rinnalla unionin pitäisi noudattaa omien linjaustensa mukaan läheisyysperiaatetta. Asioista on päätettävä mahdollisimman lähellä kansalaisia.
Oma lukunsa on euron kehittäminen, jossa epäilemättä syvempää integraatiota hakevat näkevät tilanteensa koittaneen. Se on täydellisen väärä johtopäätös. EU:n ja euron voi pelastaa vain se, että tajutaan ottaa muutama askel taaksepäin; olla suuri suurissa asioissa ja pieni pienissä.
Ensi vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun Alankomaat, Belgia, Italia, Luxembourg, Ranska ja Saksa solmivat Rooman sopimuksen. Sopimuksiin perustuvien taloussiteiden kautta Euroopan valtiot alkoivat kulkea kohti sisämarkkinoita. Kaiken taustalla oli ajatus vakaasta, hyvinvoivasta Euroopasta, jossa vuosisatoja jatkuneen sotakierteen sijasta vallitsisi pysyvä rauha. Euroopan unionin pisin rauhanaika ei ole vähäpätöinen asia. Sitä ei kannata uhrata populismille.
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Lounais-Lappi-lehdessä 13.7.2016
