3.4.2014

EU:sta tukea rajayhteistyölle

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun Suomi ja Ruotsi liittyivät Euroopan unioniin. Tuona aikana on kasvanut sukupolvi, joka ei ole elänyt aikaa ennen jäsenyyttä. Näille nuorille maailma on auki ja EU sen kotipihaa.

Helppoa on nykyään liikkua, opiskella ja työskennellä EU-alueella. Luulen, että valtaosa ihmisistä allekirjoittaa EU:n perusperiaatteet neljästä liikkuvuuden vapaudesta. Se taitaakin olla sitten niitä ainoita asioita, mistä ollaan samaa mieltä. Valitettavasti ihmisten, palveluiden, tavaroiden ja pääomien liikkuminen etenee edelleen yskähdellen.

EU:n periaatteet jauhautuvat Brysselistä paikallistasolle tultaessa usein moniportaisen ja raskaan byrokratiakoneiston hampaisiin. Olen lievästi sanottuna ällistynyt, miten nihkeästi Suomessa suhtaudutaan raja-yhteistyöhön, vaikka senhän pitäisi olla kait aivan sitä unioninkin ydinalaa.

Tuoreimmaksi paikalliseksi esimerkiksi on välttämätöntä ottaa kaupunkiemme yhteinen matkakeskus. Tornion ja Haaparannan yhteinen matkakeskus on ainutlaatuinen. EU:n hankerahoista päättäneetkin pitivät ajatusta niin hyvänä, että kustansivat uudesta rakennuksesta puolet. Kuitenkin toiminnan pyörittäminen aiotulla tavalla osoittautui verotuksellisista syistä kimurantiksi. Suomen ja Ruotsin arvonlisäveron yhden prosentin ero muodostui kompastuskiveksi. Suomen valtiovarainministeriö ei voinut käsittää, miksi Tornion matkakeskus haluaa toimia 60 metriä Ruotsin puolella. Valtiovarainministeriössä ei ilmeisesti ymmärretä tämän rajattoman rajan luonnetta.

Tässäkin asiassa korostuu paikallistuntemus. Jos Helsingissä ja Tukholmassa todella olisi tietoa, kuinka moninaisia alueita valtakunnista löytyy, olisi moni asia ratkaistu jo ajat sitten. Valitettavaa on, että alueiden erikoisuuksista ei juuri pääkallopaikoilla tiedetä, joten apua ongelmien ratkaisemiseen on jokseenkin turha odottaa. Paikallista vaikutustyötä on tehty kansanedustajista ministereihin ja aina tasavallan presidenttiin asti ja se jatkuu edelleen.

Olin seitsemän, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin. Pidän itseäni siis paljolti EU-sukupolven edustajana. En kuitenkaan ymmärrä läheskään kaikkea mitä EU:sta tulee. Unionin pitäisi puuttua suuriin asioihin, eikä yrittää säädellä pieniä. Pettynyt olen kuitenkin ennen kaikkea ollut siihen, että neljä vapauden periaatetta tuntuu usein toteutuvan ainoastaan pääomien pakenemisella veroparatiiseihin. Jos EU ja sen jäsenmaat haluavat vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa, pitää valtaa hajauttaa sen keskittämisen sijaan. Paikallisesti olisimme nimittäin onnistuneet ratkaisemaan jo aika monta raja-estettäkin.

Julkaistu Tornion ja Haaparannan yhteisessä HapTor mainoslehdessä.