EU-parlamenttiryhmien voimasuhteista

Olen käyttänyt useissa diaesityksissä EU-parlamentin viimeisen 20 vuoden aikana tapahtuneesta voimasuhteiden muutoksesta kertovaa kuvaa, kun minua on pyydetty puhumaan EU-parlamentin toiminnasta. Kuva kertoo siitä poliittisesta muutoksesta, joka eurooppalaisessa puoluekartassa on tapahtunut. Poliittisen kartan oikean laidan vahvistumista korostaa vielä se, että tässä välissä EU-parlamentista ovat poistuneet brittikonservatiivien ja Nigel Faragen ryhmät, jotka vuorollaan ovat olleet melko suuret, mutta oikea laita on silti kasvanut.

Pitkän aikaa EU-parlamentissa oli kaksi selkeästi suurta ryhmää, Kansanpuolueen ryhmä (Suomesta Kokoomus ja KD) ja Sosialistien ryhmä (Suomesta SDP), joilla oli yli puolet meppipaikoista. Jos nämä kaksi ryhmää pääsivät siis keskenään sopuun jostakin asiasta niin niillä oli parlamentin enemmistö takanaan. (Toki täällä ei ole samanlaista ryhmäkuria kuin vaikka Suomen eduskunnassa.)

Keskiryhmä, nykyinen Renew Europe (Suomesta Keskusta ja RKP), joka oli aiemmin ALDE ja sitä ennen ELDR (Liberaalien ja demokraattien allianssi), oli pitkään kolmanneksi suurin ryhmittymä, ja joskus sitä kuvailtiin kokoaan suuremmaksi, kun se oli vaa'ankielenä vasemmiston ja oikeiston välissä voiden ratkaisevasti vaikuttaa, kumpaan suuntaan päätöksenteko kulloisessakin asiassa kallistuu.

Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut. Parlamentissa äärimmäinen oikea laita on vahvistunut. Patriootit (Le Penin ja Orbánin ym. puolueet) ovat kolmanneksi suurin parlamenttiryhmä. Lisäksi on olemassa vielä sitäkin jyrkempi pieni ryhmä, joka on niin radikaali, että patriootit eivät suostuneet heidän kanssaan samaan ryhmään, sisältäen esim. uutisista tunnetun Vaihtoehto Saksalle puolueen AfD. Suurin ryhmä EPP hakee ajoittain tukea laitaoikeiston parista, mitä EPP:stä vasemmalle sijoittuvista ryhmistä joskus voimakkaastikin arvostellaan. Toisaalta myös äärimmäisen vasen laita sisältää aika jyrkkää ainesta, jopa aivan kommunistipuolueen. Monesti olen huomannut, että salin äärilaidoilla löydetäänkin äänestyksissä yhteistä säveltä ja ääripäät kohtaavat, vaikka perusteet päätöksille ovatkin erilaiset.

Itse olen monesti puhunut siitä, ettei laitaoikeiston nousun kauhistelu mitään hyödytä. On tutkittava ja ymmärrettävä syitä, miksi niin tapahtuu. Kaikkinaiselle ihmisvihalle on oltava ehdoton nollatoleranssi. Tästä huolimatta voimme nähdä niitä pitkään jatkuneen alueellisen ja sosiaalisen eriarvoistumisen seurauksia, EU-eliitin vieraantumista tavallisen kansan huolista, maahanmuuton ja turvapaikkajärjestelmän ongelmien aiheuttamia vaikeuksia jne., joista poliittisen laitaoikeiston kannatus kumpuaa. Perinteisten vastuunkantajapuolueiden on kyettävä vastaamaan myös niihin haasteisiin, jos haluamme Euroopan vakaan kehityksen jatkuvan.

Joskus nostetaan aina keskustelua siitä, onko Suomen Keskusta oikeassa ryhmässä? Nyt reilun vuoden kokemuksella voin sanoa saman, mitä sanoin jo ennen viime EU-vaaleja. Ei siellä parempaakaan ryhmää meille ole. Ruotsin ja Viron Keskusta, Tanskan Venstre ym. sisarpuolueemme kuuluvat tähän samaan ryhmään, ja Keskusta on yli 30 v. pitkäjänteisesti vaikuttanut tämän ryhmän kautta. Kaikilta osin se ei ole meille ideaali, mutta ei mikään muukaan ryhmä ole.