EU:lta haettava vahvistusta Itäiseen Suomeen monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä

Olin tänään suuren valiokunnan kuultavana viiden muun meppikollegan kanssa Euroopan Unionin tulevasta rahoituksesta. Osallistuminen oli sikälikin hauska, että kansanedustajana sain toimia suuren valiokunnan jäsenenä kolmeen eri otteeseen, yhteensä reilun viiden vuoden ajan. Suuren valiokunnan keskeinen tehtävä on eduskunnan kannan ilmaiseminen EU:n päätöksentekoon kuuluvista asioista.

Mitä itse asiaan - EU:n monivuotiseen rahoituskehykseen - tulee, niin täällä parlamentti hyväksyi toukokuussa oman näkemyksensä EU:n pitkän aikavälin budjettiin äänin 317 puolesta - 206 vastaan, 123 tyhjää. Toimin talousvaliokunnan varjoesittelijänä, joka antoi lausunnon mietintöön.

Pääasiassa EU:n budjettivarathan menevät maatalouteen ja aluepolitiikkaan ja uusia rahoituspaineita on tietenkin pitkä lista niin kilpailukykyyn, vihreään siirtymään ja tuoreimpana puolustukseen ja turvallisuuteen liittyvät merkittävät rahoitustarpeet. Toki meillä on myös haasteita sen osalta, miten esimerkiksi edes koronavelan korot saadaan maksuun lainanlyhennyksestä puhumattakaan. 

Suomen osalta iso asia on se, miten EU voisi yhdessä auttaa Itäisen Suomen tilannetta. Valitettavasti mikään nopea ratkaisu tämä EU budjetti ei tule olemaan, koska sehän tulee voimaan vasta 2028, joten kyllä kansallisia toimia tarvitaan, jotka ovat toistaiseksi lähinnä loistaneet poissaololla.

Suomi suhtautuu EU:n aluepolitiikan eli ns. koheesion rahoitukseen nuivasti, koska saa euroa kohden vain 0,23 euroa takaisin. Tuosta kuitenkin ison siivun tuo Suomen ja erityisesti Pohjoisen- ja Itäisen-Suomen pitkät etäisyydet ja harva asutus. On tietenkin totta, että unionissa on siis taloudellisesti ja alueellisesti paljon heikommin pärjääviä maita, mutta yhtä kaikki koheesiorahoituksella on myös Suomelle merkitystä, erityisesti idässä ja pohjoisessa. 

Aluekehitysrahoituksen sijaan Suomi ajaa Itäiseen Suomeen uutta rahoitusta nimenomaan rajaturvallisuuden kautta. Meillä tietenkin on unionin pisin ulkoraja Venäjän kanssa 1300 kilometriä ja rajan kiinniolemisen vaikutukset ovat meihin näin ollen kaikista massiivisimmat. Itäisen Suomen ongelma ei ole kuitenkaan yksistään turvallisuuteen liittyvä. Suomi on huolehtinut hyvin omasta turvallisuudestaan, oli sitten kysymys rajan pitävyydestä tai rajaesteistä, mutta toki otamme tähän liittyen mieluusti lisärahoitusta vastaan. 

Ennen kaikkea Suomi tarvitsisi rahoitusta Itäisen Suomen elinvoiman ja kilpailukyvyn parantamiseen. Jokainen ymmärtää, että betoniporsaat eivät siinä aivan älyttömästi auta, vaan Suomen pitäisi ajaa voimallisesti erityisrahoitusta, mikä kattaa paitsi rajaturvallisuuden myös raja-alueen elinvoiman ja kilpailukyvyn. Tuota rahoitusta pitäisi pystyä käyttämään sen kuilun kuromiseen, mikä valitettavasti meillä tällä hetkellä jo vanhastaankin on olemassa läntisen ja itäisen Suomen välillä, mutta joka tietenkin on korostunut aivan uusiin sfääreihin Venäjän hyökkäyssodan seurausten myötä. 

Toistaiseksi hallitus ajaa Suomeen siis rahoitusta rajaturvallisuuteen, mutta toivottavasti eduskunta tarkentaa hallituksen kantaa ja vaatii Suomen erillisrahoitusta laajasti Itäisen Suomen rakennemuutokseen ja yhteiskuntapoliittiseen tilanteeseen. Siinä ei pelkkä rajaturvallisuuden raha vielä riitä.