Blogi: Elina Lappalaiset hyvät kysymykset - ja Katrin vastaukset

Mitä mieltä ulkopolitiikasta?

Ulkopoliittisella aktiivisuudelle on valtava merkityksestä, suurempi kuin annamme monesti ymmärtää. Lyhyesti sanottuna ilman ulkopolitiikkaa ei ole sisäpolitiikkaa.

Ulkopoliittista aloitteellisuutta ei saa jättää EU:n varaan. Suomen on harjoitettava aktiivista kahdenvälistä ulkopolitiikkaa. Hyvin hoidettu ulkopolitiikka mahdollistaa maallemme tuottoisan ulkomaankaupan ja on viime kädessä paras tae maamme turvallisuudelle.

Ajat ovat muuttuneet YYA-sopimuksen päivistä, mutta Kekkosen-Paasikiven -linjan perusopit ovat edelleen ajankohtaisia. Kahdenvälistä ulkopolitiikkaa tulee siis hoitaa myös EU-aikana. Ulkopoliittisesti aktiivisin puolue on nyt Kokoomus. Meillä keskustassa on erittäin hyviä ulkopolitiikan osaajia, mutta heidän harteilleen ei voi kaikkea jättää. Pitäisi siirtää vastuuta hiljalleen myös nuoremmille.

Uskotko Suomen kykenevän puolustamaan itse itseään tällä hetkellä jos itänaapuri hyökkäisi?

Kysymys on hyvä, koska teemme juuri talouden sopeutustoimia. Tässä on riski, että liian lyhyt jänteisesti puramme maanpuolustuskykyämme.

Aihe ei ole välttämättä aivan suosituimpia nuorten keskuudessa, mutta tässä on kerta kaikkiaan mietittävä pitkää linjaa.

Tällä hetkellä meillä on uskottava puolustus, mutta olen huolissani jatkosta.

Entä mitä mieltä EU:n yhteisistä sotilasjoukoista tai Natosta?

Kansainvälisissä konflikteissa osamme on lääkärin eikä tuomarin.

Kannamme globaalia vastuuta esimerkiksi osallistumalla rauhanturvatehtäviin, mutta suomalaisten sotilaiden ei tule taistella vieraiden valtioiden sodissa.

Nato-jäsenyydelle selvä ei!

Entä sosiaaliturva? Mitä mieltä vastikkeellisesta sosiaaliturvasta ja negatiivisesta tuloveromallista?

Tarvitsemme talouspolitiikkaa, joka nostaa mahdollisimman monen heikosti kouluttautuneen tai osatyökykyisen mukaan työmarkkinoille työttömyyden sijaan.

Tämä tarkoittaa uutta työtä etenkin palvelualalle. On kestämätön tilanne, että meillä on samaan pulaa käsipareista vanhainkodeissa ja samaan aikaan työhaluisia ihmisiä vailla työtä. Tässä nykyinen sosiaaliturvajärjestelmämme painaa ihmisiä toimettomuuteen.

On tilanteita, jossa työn vastaanottaminen tarkoittaa niin kovaa etuuksien menettämistä, että kaikkein pienituloisimpien tosiasiallinen veroprosentti etuusmenetyksen huomioiden nousee yli 70 %.

Kaikki ymmärtää, että tämä on monelle liian suuri porras noustavaksi, kun melkein saman saa työttömänä.  Tätä porrasta olisi radikaalisti laskettava.

Keinoja on esitetty useita.  Viimeksi Juhana Vartiainen ja Osmo Soininvaara kiinnittivät tähän huomiota epäonnistuneesti nimetyllä pamfletillaan ”Lisää matalapalkkatyötä”.

Heidän ydinviestinsä oli kuitenkin positiivinen. He lisäisivät tarjolla olevia töitä laskemalla palkkauskustannuksia ja muokkaamalla positiivisia kannustimia niin, että halukkaita työntekijöitä ilmaantuisi entistä enemmän. Heidän ehdotuksissaan työnantajakustannuksia kevennettäisiin tai valtio tukisi palkkausta. 

Osatyökykyisten suhteen meillä on liian usein tilanne, jossa oletetaan, että kaikkien pitäisi pystyä yhtä hyvään suoritukseen. Tämän sijaan olisi luotava malleja, joissa kukin pystyy tekemään kykyjen mukaista työtä. Kyllä me tarvitaan heidänkin panostaa, jotka eivät syystä tai toisesta kykene aina maksimisuoritukseen.

Yksi hyvä keino olisi valtion tai kuntien perustamat poolit, joista vuokrattaisiin osatyökykyisiä ja pitkäaikaistyöttömiä yrityksille, kantaen kuitenkin työnantajariskin.

On selvää, että työllistäminen näillä keinoin maksaa, mutta vielä kalliimpaa on antaa ihmisten nyrjähtää syrjään suomalaisesta elämänmenosta.

En katso taloutta siitä näkökulmasta, että heikentämällä sosiaaliturvaa loisimme uutta työtä. Teolliset investoinnit, maatalous ja monista muista aloista huolehtimalla pidämme työpaikat Suomessa.

Sosiaaliturvaa tulee kuitenkin kehittää kohti kannustavaa tai negatiivistia tuloveromallia kohti siten, että järjestelmä ei luo esteitä itse kunkin työllistymiselle.

Kansalaispalvelus ja koko ikäluokan tulevaisuuskutsunnat?

Olen avoin pohtimaan erilaisia malleja, mutta täytyy muistaa kaiken ydin: uskottava oma puolustus. Se täytyy pitää kirkkaana mielessä, eikä sitä tule ohittaa. Kansalaispalvelus ei tällainen välttämättä olisi, mutta en ole varma parantaisiko kuinka meidän puolustustamme.

Kansalaistyötä tehdään jo nyt valtava määrä erilaisissa yhdistyksissä. Tätä Suomen hiljaista vahvuutta täytyy vaalia.

Sote-uudistus?

 Miljoonapiiri kuvaa sanana uutta SOTE-sovun erikoissairaanhoidon mallia hyvin, sillä siinä Suomi tosiaan jaetaan viiteen noin miljoonasta asukkaasta koostuvaan alueeseen. Priimusmoottorina ovat yliopistolliset sairaalat Helsingissä, Turussa, Tampereella, Kuopiossa ja Oulussa.

Vaikka SOTE-päätös yllätti monet, ei itse idea kuitenkaan ole aivan uusi. Useampaankin otteeseen on vastaavanlaisesta mallista vuosien saatossa käyty keskustelua. Aina syystä tai toisesta se on hautautunut muiden mallien alle. Vasta nyt oli ilmeisesti aika riittävän kypsä.

Yksimielisyyden jälkeen koittaa kuitenkin arki. On oltava rehellinen. Valittu malli sisältää vaikeita kohtia, jotka on ratkaistava. Moni asia on vielä täysin epäselvä. Taululla on raamit, mutta maalaus on vasta muodostumassa.

Hyvää on kuitenkin se, että eduskunnan jokainen ryhmä on nyt asiaan sitoutunut. Vaikka pääministeri vaihtuu ja vaalitkin koittavat aikanaan, sote-malli on vuosikymmeniksi eteenpäin nyt olemassa. Poliittinen yhteistuumaisuus luo jatkuvuutta henkilövaihdoksista huolimatta.

Kuntapäättäjänä minua huolettaa palveluiden karkaaminen kauas kansalaisista. Vastaukseksi on esitetty lähipalvelulakia, toivon eduskunnan sellaisen säätävän. Kuntapäättäjänä minua toisaalta myös helpotti, että vihdoin hallitus myönsi ajaneensa sosiaali- ja terveysuudistuksella myös kuntarakenteen muuttamista.

Tämä kytkös oli välttämätöntä viimein katkaista. Meitäkin on käyty Torniossa ministeriä myöten ojentamassa, miten kuntaliitos on ainoa vaihtoehtomme. Nyt sen tiedämme olleen aivan turhaa. Sairaanhoitopiirien on oltava yhteisrintamassa koko Lapin palveluiden turvaamiseksi uudessa miljoonamallissa.

Perhepolitiikka? Entä terveyspalveluiden eriytymisestä eri kansalaisten kesken: yths, työterveyshuolto, yksityinen, julkinen?

Suomessa terveyserot ovat hälyttävän suuria, tarkasteltiin niitä koulutuksen, tulotason tai ammatin kautta.

Naiset elävät lähes seitsemän vuotta pitempään kuin miehet. Itä- ja Pohjois-Suomen kansalaisten terveys on huonompi kuin länsi- ja eteläsuomalaisten. Väestöryhmittäiset terveyserot eivät ole supistuneet, vaikka näiden erojen pienentäminen on ollut yksi Suomen terveyspolitiikan tärkeimmistä tavoitteista.

On selvää, että suurilla tuloeroilla on oma vaikutuksensa myös mahdollisuuksien tasa-arvon toteuttamiseen. Vanhempien sosiaalinen asema ennustaa heidän lastensa sosiaalista asemaa yleensä voimakkainten niissä maissa, joissa on suuret tuloerot.

Miten sitten saisimme perhe-, koulutus- ja terveyspolitiikan vastaamaan tähän haasteeseen?

Tutkimusten perusteella näyttää selvältä, että aikuisiän hyvinvoinnille luodaankin puitteet vielä tänäkin päivänä lapsuudessa.

Ensinnäkin kodin, päiväkodin ja koulun työnjako tulisi saada selkeämmäksi. Yksiselitteisesti päävastuu on kodilla.

Ongelmat palautuvat ihan arjen tasolle. Kodin ongelmat näkyvät kuitenkin liian usein vain erilaisina lapsen omina heikkouksina. Mikäli päiväkodissa ja koulussakaan ei tueta vahvuuksia, lapsen polku saattaa olla syrjäytymisen polku.

Vastaavasti jos kotona on suhteellisen kivutonta, on aikaa kiinnittää myös lapsen menestymiseen enemmän huomiota.

Lapsiperheiden välittömän toimeentulon turvaaminen mm. riittävillä lapsilisillä antaa osaltaan mahdollisuudet keskittyä muuhunkin kuin taloudellisiin huoliin.

Samoin tulisi viimein vakavasti harkita perinteisen kotiavun palauttamista. Tällöin ongelmiin voitaisiin riittävän aikaisessa vaiheessa reagoida, eikä vasta sitten kun puuttuminen on myös yhteiskunnalle kalliimpaa.

Toisekseen tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomioita siihen, että asuinalueet eivät eriydy. Kaupunkien kaavoitus on tässä vaikuttava keino, samoin ylipäätään se, että Suomi pidetään kauttaaltaan asuttuna.

Kolmanneksi meidän uudistettava nykyinen terveydenhuoltojärjestelmämme. Sitä pidetään nykyisellään yhtenä OECD-maiden epätasa-arvoisimmista. Työssäkäyvät saavat nopeaa ja hyvää hoitoa sekä pääsevät ennaltaehkäisevän huollon piiriin. Sitä vastoin työelämän ulkopuolella olevat jäävät yhä heikkenevät julkisen terveydenhuollon piiriin.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen on käynnistynyt ja sen yhdeksi ohjenuoreksi tulee ottaa terveyserojen pienentäminen tarjoamalla tasa-arvoisemmat palvelut kaikille suomalaisille.

Mitä mieltä olet Suomen ja Keskustan EU-politiikasta?

Olen mielenkiinnolla seurannut teidän nuorten keskustalaisten avauksia EU-vaaleissa. Ilolla olen huomannut, että nämä asiat kiinnostavat kovasti ja näihin on perehdytty.

Itsekin olen tätä tehnyt opintojeni ja nuorisopolitiikan keinoin. Suomen pitää olla aktiivinen EU:ssa, mutta oikeisiin asioihin keskittyen.

En kannata liittovaltiota, eikä meidän pitäisi tässä mielessä voimavaraamme sen edistämiseen. Näin on käynyt mm. Lipposen aikaan kun menimme ”kaikkiin ytimiin”.

TTIP-kauppasopimuksesta?

Olen kyllä vapaan kaupan kannattaja. Merenranta- ja rajakaupungista tulevana ymmärrän kansainvälisyyden merkityksen.

Kyse on tässäkin kuitenkin myös siitä, että kukin kansakunta katsoo asiassa omaa etuaan. Tällöin kysymys on paljolti myös ajoituksesta, miten minkäkin maan markkinat ovat kehittyneet, onko oman maan tuotteille kysyntää kansainvälisesti.

Uskon sinänsä, että Suomi pärjää myös TTIP-maailmassa, mutta siellä on monta kohtaa mitkä pitää tarkkaan katsoa.

Subjektiivisesta päivähoito-oikeudesa? Oppivelvollisuusiän pidentämisestä?

Vastaan tähän vähän pitemmästi.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL julkaisi joku aika tutkimuksen kaikista vuonna 1987 syntyneistä suomalaisista. Tutkijat siis seurasivat kaikkia vuonna 1987 Suomessa syntyneitä eli noin 60 000 lasta sikiöajalta vuoden 2008 loppuun saakka.

Olen itsekin syntynyt vuonna -87, joten olen tutkimuksessa mukana.

Tulokset olivat karuja kertoen siitä miten elämän lähtökohdat ennustavat tulevaa. Näin oli oikeastaan jo syntymähetkestä lähtien: toimeentulotuen varassa elävien vanhempien lapset painoivat keskimäärin vähemmän kuin muut.

Tutkimustulokset voi kiteyttää meidän kaikkien arkikokemukseen perustuvaan havaintoon siitä, että ongelmilla on taipumus kasaantua ja siirtyä vanhemmilta lapsille.

Asiaan perehtyneen tutkija Reija Paanasen mukaan kehitys on menossa taaksepäin nimenomaan tuloerojen kasvun myötä. Merkittävää on se, että 1950-luvulla syntyneille sattunutta huimaa sosiaalista nousua ei enää tapahdu.

Osin huojentava on kuitenkin se tieto, että tutkijoiden mukaan huono-osaisuus ei ole mitenkään geenien kautta perinnöllistä, vaan kyse on sosiaalisesta perimästä, joka vaikuttaa esimerkiksi asenteisiin ja arvoihin.

Tutkimuksen ehkä kaikkein huolestuttavinta luettavaa oli se, että tutkitusta vuoden 1987 ikäluokasta joka kuudennelta puuttui kokonaan peruskoulun jälkeinen tutkinto. Peräti joka viides oli 21-vuotiaaksi mennessä tarvinnut hoitoa mielenterveysongelmiinsa.

Tutkijoiden mukaan erityisen tärkeää mahdollisuuksien tasa-arvossa oli se, että köyhemmät perheet elivät osana monituloisia naapurustoja. Mitä enemmän alueella oli aivan tavallisia suomalaisia asioistaan huolehtivia perheitä ja hyviä peruskouluja tai lukioita, sitä helpommin matka heikommasta tuloluokasta toiseen kävi.

Tätä taustaa vasten pidän sinänsä tärkeänä, että lapsi pääsee vanhempien niin halutessa päiväkotiin taustasta riippumatta. En sinänsä usko, että Suomen hyvinvointimalli tuosta luopumalla romuttuisi, mutta silti pitäisi siitä kiinni mikäli vain mahdollista.

Oppivelvollisuuden pidentämiseen käytettävät rahat olisi käyttänyt toisin. Erityisesti olisi tullut luoda tekemisen kautta tapahtuvia oppimismuotoja, koulun penkillä istuminen kun ei nyt vain sovi kaikille, eikä tarvitsekaan!

Entä vesivoimasta, tuulivoimasta ja päästökaupasta?

Vesivoima taitaa olla edullisin tapa lisätä uusiutuvaa energiaa. Valjastamattomat joet täytyy pitää luonnontilaisina jatkossakin. Vähänkään merkittävämmin sitä voitaisiin saada jo rakennettujen jokien allashankkeilla. Tällöinkin haluaisin erityisen tarkkaan nähdä miten luonnonarvot ja rakentaminen olisi yhteen sovitettavissa. Tämä voi olla valitettavan vaikeaa.

Tuulivoiman osalta usein unohdetaan, että siinä paitsi lisätään uusiutuvaa energiaa ja korvataan tuontisähköä, myös lasketaan sähkön hintaa. Sähkön hinta on teollisuuden kannalta tärkeä asia.

Tuulivoiman sijoittamisessa pitää olla tarkka, se yhtiön kannalta helpoin paikka ei ole aina se kokonaisuuden kannalta paras paikka.

Olisi äärimmäisen tärkeää saada Yhdysvallat ja Kiina mukaan päästövähennystalkoisiin. Tämä estäisi teollisuuden siirtymistä näihin maihin, joissa sama teollisuus toimisi sitten huomattavasti runsaammilla päästöillä niin kuin nyt on osin käynyt.

Päästökauppa sinänsä ohjaa siirtymään fossiilitaloudesta kohti biotaloutta, joten periaatetta kannatan kovasti. Päästövähennysten eteen täytyy tehdä paljon kansainvälistä työtä. Tämä loisi samalla kysyntää suomalaiselle puhtaan talouden osaamiselle.