Eikö hallitus halua turvata Länskää?

Kataisen hallitus on keittänyt sote-soppaansa jo kolmatta vuotta. Kunnat ottavat asiaan kantaa 13. maaliskuuta mennessä. On myös puhuttu keitoksesta, jopa sotkusta, niin erikoista on ollut valmistelu sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Varmuutta ei ole ollut oikein mistään muusta kuin siitä, että sairaanhoitopiirit lakkaavat. Valitettavasti sopasta uhkaa tulla tällä reseptillä varsin pahanmakuinen etenkin meille Länsi-Pohjan asukkaille.

Mitä tulee sairaanhoitopiirien tilalle, on ollut varsinainen mysteeri. Jo olemassa olevia ja toimivia osia ei ole haluttu kehittää. Sen sijaan, että olisi puhuttu lääkäreiden saamisesta syrjäseuduille, terveyserojen kaventamisesta tai palveluiden parantamisesta, on puhuttu hallinnosta, himmeleistä ja häkkyröistä. Niistä puhetta piisaakin.

Uutta lakia oli kirjoittamassa yli 50 henkilön asiantuntija- ja virkamiesporukka. Työskentelyä varjosti vaikea eripuraisuus. Työryhmän piti tehdä historiallista uudistusta faktapohjalta. Poliittinen ohjaus kansanedustaja Petteri Orpon työryhmän toimesta loi ryhmälle kuitenkin reunaehtoja, joita ei saanut ylittää. Yksi tällainen ohjeistus oli lähes pakonomainen kuntayhtymien kielto, mikä tarkoittaa nykyisten sairaanhoitopiirien lakkauttamista.

Hallituksen suurin kannatusalue Uusimaa saa kuitenkin erivapauden metropolihallinnolla. Vastaavaa mahdollisuutta yhteistoimintaan ei anneta muualle. Ei, vaikka asiantuntijat kauttaaltaan pitävät kuntayhtymää myös perustuslain kannalta hallituksen ajamaa isäntäkuntamallia parempana vaihtoehtona.

Hallintoa oleellisempaa on palveluiden turvaaminen. Hallinto on keino, ei päämäärä. Hallituspuolueidenkin edustajat puhuvat palveluiden turvaamisesta. Minun on vaikea ymmärtää tätä retoriikkaa, kun pienimmät sairaanhoitopiirit ovat nyt lakkautuslistalla ja useampi aluesairaalakin saa hallituksen mielestä mennä. Se ei ole palveluiden turvaamista, se on palveluiden heikentämistä.

Kuntayhtymäkielto on koitumassa meille harmiksi. Kaikki alueen kunnat Ylitorniolta Simoon ovat laajasti sitoutuneet, puhuneet ja lobanneet oman sote-alueen puolesta. Selkeistä viesteistä ja kannustuksesta huolimatta, hallitus ei edelleenkään ole innostunut Länsi-Pohjan kehittämisestä. Näin siitäkin huolimatta, että piskuinen sairaanhoitopiirimme on tehnyt monessa mielessä jopa uraauurtavaa kehitystyötä pienellä väestöpohjalla ja tiukoilla resursseilla. Ajan mittarit, tehokkuus ja tuottavuus osoittavat kaikki Länsi-Pohjassa asioiden hoidetun sairaanhoitopiirien välisessä vertailussa hyvin.

Ruohonjuuritason kehittämistyöllä ei vaikuta nyt olevan mitään arvoa, kun poliittinen kenttä on valjastettu laittamaan kunnat yhteen ja sairaanhoitopiirit historian havinoihin. Paikallisessa keskustelussa on jäänyt uupumaan eräs ääni. Koko seutukunta haluaa oman sote-alueen. Jos me voisimme asiasta päättää, muodostaan tänne oma sote-alue, jolla turvataan erikoissairaanhoito ja syvennetään yhteistyötä. Tämä soppa porisee kuitenkin Helsingistä käsin ja vallinkauha löytyy viime kädessä pääministeri Kataiselta. Valtioneuvosto myöntää sote-alueet keväällä 2015.

Meidänkin pitää ottaa pikkulusikan sijaan käteen järeämpi kauha. On tehtävä kaikkemme, että hallitus ymmärtäisi hyvän päälle ja olisi valmis kanssamme kehittämään Länsi-Pohjaa. Vaikka keitoksen resepti vaatii säätöä, ei ole vielä myöhäistä.

Kolumni Lounais-Lapissa.