Edistys ja köyhän asia

Julkisen sektorin sopeutukset ovat ikäviä. Vielä ikävämmiltä ne näyttävät, mikäli niihin johtavia perimmäisiä syitä ei käydä avoimesti läpi.

Kun maahan syntyi keskus­ta­ve­toinen oikeis­to­hal­litus, saa vasemmisto-oppositio oivallisen mahdol­li­suuden syyttää jokaista hallituksen päätöstä ideologiseksi. Retoriikka kiristyy, jos perustelu leikkauksille on, että ei ollut vaihtoehtoa, tämä on pakko.

Se ei ole oikea peruste. Aina on vaihtoehtoja, mutta ne voivat johtaa toki huonompaankin.

MONILLA keskus­ta­lai­silla on ikäviä muistoja halli­tu­syh­teis­työstä Kokoomuksen kanssa. 90-luvun porva­ri­hal­litus sai ehkä maata reivattua kasvu-uralle vaikeiden päätösten kautta ja Nokia tuli sopivasti hätiin, mutta keskus­ta­lai­sille muistikuvat tuolta ajalta eivät ole kultaisimmat.

Vuoden 2011 vaali­tap­pi­ossa puolestaan suuren painon sai Kokoomuksen kanssa tehty politiikka ja siitä saatu mielikuva.

Kolmatta kertaa kokeillaan. Miten Keskustan tulisi toimia, jotta voisimme menestyä porva­ri­hal­li­tusten aikaan?

Talou­del­li­sesti tiukka aika ei ole Kokoomukselle vaikeampi kuin muutkaan ajat. Menestyjien puolueelta löytyy aina syyt julkisen sektorin karsimiselle. Kokoomuksen ydin­kan­nat­tajat ovat puolu­eus­kol­lisia. Liikkuvat yrittäjä-äänestäjät ratkaisevat keskustan ja kokoomuksen välisen vaalitaiston.

SUOMESSA vaali­voit­ta­jaksi nouseminen edellyttää ääniä myös palkan­saa­jilta. Tässä kamppailussa jakajia on enemmän.

Viimeisin gallup, jossa Perus­suo­ma­laiset romahti ja SDP keräsi itsensä jotenkuten kokoon, kertoi ennen kaikkea liikeh­din­nästä perus­suo­ma­laisten ja sosi­a­li­de­mok­raat­tien välillä. Miehet palasivat demareihin.

Ratkaisevaa on kuitenkin jatkon kannalta se, miten pienituloiset julkisella sektorilla työs­ken­te­levät naiset hallituksen työskentelyyn suhtautuvat.

Keskustan perusviestin tulisi vedota paitsi yrittäjiin, myös pieni­palk­kai­siin naisiin. Yrit­te­li­äi­syyden ja köyhän asian yhdistelmä on puolueen suuruuden salaisuus.

USKOMME ihmisten omaan vastuuseen, mutta yhteiskunnan on oltava mukana tukemassa eikä ketään saa jättää.

Keskustan on tehtävä työmark­ki­nau­u­dis­tuksia, jotka helpottavat yrittäjien byrokratiaa ja samalla tuotava työntekijät yritysten hallintoon.

Lisäksi on tunnistettava työelämän muutos, jossa yhä useampi työllistää itse itsensä epätyy­pil­li­sissä työsuhteissa. Tällöin työntekijä on jo varsin lähellä yksi­ny­rit­täjää.

Puolue, joka onnistuu politiikassa yhdistämään nämä yrittämisen ja työn tekemisen uudet muodot, nousee vaali­voit­ta­jaksi.

KUN hallituksen aika menee syliin kaatuvien asioiden hoitamiseen eurosta pako­laisk­rii­siin, jää syvällisempi poliittinen valmistelu puolu­e­ko­neiston harteille.

Jos koneisto köhii, voi seuraa­vis­sakin vaaleissa odottaa viestin hämärtyminen ja sitä kautta tappio vaaleissa. Jos sen sijaan osaamme ja jaksamme tuoda keskus­ta­laisen aatteellisen linjan esiin, pärjäämme.

Aate on kantanut yli sata vuotta. Jos hallituksen toimet voidaan perustella edis­tyk­sel­li­syy­dellä ja köyhän asialla, olemme onnistuneet. Jos aate jää näkymättä, ei hyvin käy.

Julkaistu Suomenmaan blogikirjoituksena 21.10.2015