Desentralismi

Aamun gallupluvut, joissa vasemmisto nousi, oikeisto laski ja keskusta pysyi paikoillaan, saivat minut pohtimaan oman ideologiamme perustaa. Vasemmistosta ja oikeistosta tiedetään suunnilleen, mitä ne edustavat. Tiedetäänkö meistä?

Keskustaopiskelijoilla oli muistaakseni vielä 2010-luvun alussa julkaisu nimeltään Desentralisti. Lehden nimi sittemmin vaihdettiin, mutta me kaikki keskustalaiset saisimme pitää desentralismin opit mielessä ja punnita niitä erilaisissa päätöksentekotilanteissa.

Desentralismi erottaa Keskusta-liikkeen perinteisesti muista Suomen poliittisista voimista. Alkiolainen ajatus siitä, että se on tärkeää, mikä on lähellä – koti, perhe, kylä, kaupunginosa, lähiyhteisöt, lähipalvelut, lähidemokratia.

Ja jos ihmiset kokevat, että emme päätöksiä tehdessä ota näitä asioita riittävästi huomioon, niin se kyllä näkyy myös kannatuksessa.

Vanha sanonta kuuluu, että rakkaus on tahdon asia, mutta kyllä sitä on politiikkakin. Oulun yliopisto perustettiin Kekkosen, Saalastin ja Virolaisen johdolla aikana, jolloin maan taloustilanne oli heikko. Ei sanottu, että tähän ei ole rahaa, vaan oli rohkeutta luoda kasvua ja kehitystä.

Tuoreempi esimerkki löytyy 2000-luvun alusta, kun Kansaneläkelaitoksen puhelinpalveluita hoitavat yhteyskeskukset sijoitettiin sellaisille paikkakunnille kuin Lieksa, Jyväskylä, Joensuu, Kemijärvi ja Pietarsaari. Kun on kyse työstä, jota voi tehdä missä päin Suomea tahansa, niin miksei silloin sijoitettaisi sitä työtä tasaisemmin? Varmasti tulivat vuokrakulut halvemmaksi kuin että ne olisi sijoitettu maan suurimpien kaupunkien kalliiden neliöiden alueille.

Mutta jos vahvat aluepoliitikot eivät johda päätöksentekoa, vaan se on yksinomaan pääkaupungissa olevien keskushallinnon virkamiesten varassa, niin hajasijoittamista on kyllä turha odottaa.