Suuret tuloerot heikentävät kaikkien suomalaisten hyvinvointia

Tuloerot kasvoivat Suomessa erityisesti 1990-luvun jälkipuoliskolla, mutta kasvu on jatkunut edelleen myös 2000-luvulla. Nykypäivän Suomessa tuloerot ovat suurimmalla tasolle 40-vuoteen.

Sellaista Suomea ei voi hyväksyä, jossa asuinpaikka tai vanhempien tulotaso määrittää ihmisen tulevaisuuden ja menestyksen mahdollisuuden.

Meillä on myös merkittäviä viitteitä paremmasta kehityksestä. 1990-lukuun verrattuna esimerkiksi omaisuusrikosten määrä on laskenut merkittävästi, asunnottomien määrä voitu puolittaa ja erityisesti ahtaasti asuvien lapsiperheiden määrä laskenut.

Kaikkein radikaaleimmin on laskenut kuitenkin toimeentulotuen saajien määrä. Tuloerojen kasvun taustalta löytyykin nimenomaan se, että rikkaat ovat rikastuneet, mutta köyhät eivät ole niinkään köyhtyneet, vaan myös kaikkein huonotuloisimpien tulotaso on hieman noussut. Tämä näkyy myös tuosta yllä olevasta tilastokeskuksen uusimmasta tuloerojulkaisusta.

Tuloerojen kasvu tarkoittaa kuitenkin ns. suhteellisen köyhyyden kasvua. Tämä kuvaa pienituloisten tulojen jäämistä jälkeen keskimääräisestä tulokehityksestä ja siten suomalaisesta elämänmenosta.

Suomessa käydään varsin kirjavaa keskustelua siitä, kuinka suuret tuloerot olisivat hyväksyttävissä. Osa poliittisistakin toimijoista on sitä mieltä, että tuloeroja tulisi suorastaan kasvattaa, koska se lisää kannustimia edetä elämässä.

Richard Wilkinson ja Kate Pickett esittävät nykyajan klassikkokirjassaan "Spirit Level" (ilmestynyt suomeksi 2012), väittämän, jonka oman elämänkokemukseni perusteella allekirjoitan: suuret tuloerot aiheuttavat sosiaalisia ongelmia sekä heikentävät väestön terveyttä ja hyvinvointia.

Tuloerot eivät ole edes haitarin yläpäähän sijoittuvien edun mukaista, koska seurauksena on turvattomuutta ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden heikentymistä.

Tutkijat katsovat, että pienten tuloerojen maat pärjäävät varsin hyvin globaalissa taloudessa juuri pienten tuloerojensa tuoman nopean muuntautumiskykynsä ansiosta.

Pienet tuloerot lisäävät yleistä luottamusta yhteiskunnassa ja vauhdittavat sosiaalista liikkuvuutta. Tuloerot korreloivat voimakkaasti myös terveys- ja hyvinvointierojen kuin muiden yhteiskunnallisten ongelmien kanssa.

On selvää, että suurilla tuloeroilla on oma vaikutuksensa myös mahdollisuuksien tasa-arvon toteuttamiseen. Vanhempien sosiaalinen asema ennustaa heidän lastensa sosiaalista asemaa yleensä voimakkainten niissä maissa, joissa on suuret tuloerot.

Onko tuloeroille sitten tehtävissä mitään?

Esimerkiksi ohjelmistoalalla tiedetään, että hyvä koodari on ainakin parikymmentä tai jopa sata kertaa tuottavampi kuin keskiverto. Tämän  mukaisesti työstä sitten myös palkkaa maksetaan.

Mielestäni on tehtävissä.

1) tarvitaan talouspolitiikkaa, joka synnyttää keskituloisille uusia työmahdollisuuksia.

Itse asiassa teollinen rakenteemme on osaltaan ollut takaamassa maltillisia tuloeroja. Tuloerojen kannalta talouspolitiikalla on siis ylläpidettävä teollista pohjaa. Vaikka palveluyhteiskunta on tuloillaan, olisi aika ottaa tukijalkaa myös perinteisestä teollisuudesta.

Tarvitsemme jatkossakin varallisuutta luovia työpaikkoja Suomessa. Emme voi vain tuottaa palveluita toisillemme.

2) tarvitsemme uutta työtä palvelualalle. Tämä onnistuu vain 

On kestämätön tilanne, että meillä on samaan pulaa käsipareista vanhainkodeissa ja samaan aikaan työhaluisia ihmisiä vailla työtä.

Tuloloukkuja on purettava, nyt työttömien tosiasiallinen veroprosentti etuuksien menettämisen vuoksi voi yli 70 %. Kaikki ymmärtää, että tämä on monelle liian suuri porras noustavaksi.  Tähän olisi saatava kohtuus porrastamalla tätä kiilaa asteittain.

Viimeksi Juhana Vartiainen ja Osmo Soininvaara kiinnittivät siihen huomiota Valtioneuvoston kanslialle tekemässä raportissaan Juhana Vartiainen ja Osmo Soininvaara saivat runsaasti kritiikkiä osakseen nimettyään oman pamflettinsa epäonnistuneesti otsikolla ”Lisää matalapalkkatyötä”.

Heidän ydinviestinsä oli kuitenkin positiivinen. He lisäisivät tarjolla olevia töitä laskemalla palkkauskustannuksia ja muokkaamalla kannustimia niin, että halukkaita työntekijöitä ilmaantuisi entistä enemmän. Heidän ehdotuksissaan työnantajakustannuksia kevennettäisiin tai valtio tukisi palkkausta. 

3) osatyökykyisten saaminen mukaan työelämään vaatii vastuunjakoa

Osatyökykyisille on tarjottava kykyjen mukaista työtä, jotta heidät saadaan mukaan työelämään.

Jotenkin nyt on liikaa sellainen tilanne, että kaikkien pitäisi pystyä yhtä hyvään suoritukseen. Kyllä me tarvitaan heidänkin panostaa, jotka eivät syystä tai toisesta kykene aina maksimisuoritukseen.

Yksi hyvä keino olisi valtion tai kuntien perustamat poolit, joista vuokrattaisiin osatyökykyisiä ja pitkäaikaistyöttömiä yrityksille, kantaen kuitenkin työnantajariskin.

On selvää, että työllistäminen maksaa, mutta vielä kalliimpaa on antaa ihmisten nyrjähtää syrjään suomalaisesta elämänmenosta.