Aluevaltuuston ja kaupunginvaltuuston kokoukset

Maanantaina olin Lapissa. Ohjelmassa oli kaksi kokousta, ensin hyvinvointialueen aluevaltuuston kokous Rovaniemellä ja sitten kaupunginvaltuuston kokous kotikaupungissani Torniossa. Molemmat kokoukset ovat minulle ainakin tällä erää viimeiset, kun vaalikaudet päättyvät. Kuten aiemmin olen kertonut, olisin mielelläni ollut käytettävissä jatkoon, sillä valtuustojen käsittelemät asiat ovat erittäin tärkeitä. Mepin aikatauluun näitä kotimaan luottamustehtäviä ei kuitenkaan olisi voinut helposti yhdistää, eikä olisi ollut mielekästä lähteä ehdolle tietoisena, että suureen osaan kokouksista ei voisi osallistua edes etänä.

Poliittisen luottamushenkilöurani aloitin kotikaupunkini Tornion kuntapolitiikassa 21-vuotiaana. Kuluneet reilut 16 vuotta olen saanut hoitaa monia kunnallishallinnon tehtäviä, tärkeimpänä kaupunginvaltuuston puheenjohtajuus kuuden ja puolen vuoden ajan.

Tornion kuntapolitiikassa on mielestäni ollut perusmyönteinen vire ja valtuustoryhmien välillä on ollut hyvä ja arvostava yhteistyö. Teollisuuspaikkakuntana olemme kokeneet raskaita rakennemuutoksia, mutta teollisuus tuo myös huimia mahdollisuuksia tulevaisuuteen.

Muistellessani vuosiani kuntapäättäjänä tulee mieleen eräs tapaus, jossa sitkeys kannatti. Torniossa on ties kuinka kauan ollut "ikuisuushankkeena" muutaman kevyen liikenteen väylän rakentaminen. Kun tulin nuorena valtuustoon, niin kuulin monet kerrat puheet, kuinka vähän meillä on kevyen liikenteen väyliä, vaikka kyse on maantieteellisesti laajasta maaseutukunnasta. Vieläpä oli Raumon suuri yläkoulu, jonne puuttui pyörätietä.

Kun vuosia myöhemmin tuli eduskunnassa paikka vaikuttaa rahoitukseen, ja sitten myös kaupunki tuli hankkeeseen omalla osuudellaan mukaan, niin yksi näistä pitkäaikaisista hankkeista, eli Liakka-Raumon kevyen liikenteen väylä, saatiin rakennettua. Tämä ei olisi onnistunut, jos valtuustoryhmät eivät olisi olleet asialle myötämielisiä ja poliittisen tahdon tuloksena lopulta onnistuttiin. Tulevillekin päättäjille riittää vielä myös näitä pyörätietä hoitaa niin Karunkiin kuin Laivaniemi-Kaakamoon. Tsemppiä niihin!

Tornion sijainti Suomen vilkkaimpana maarajana antaa meille tietenkin ainutlaatuisien mahdollisuuden tehdä yhteistyötä ruotsalaisen naapurikuntamme Haaparannan kanssa. Toivon todella, että tässä yhteistyössä löydettäisiin jälleen syvempi ja uusi vaihe palvelemaan alueemme asukkaita.

Hyvinvointialueella olen ollut mukana seuraamassa uuden aluehallinnon rakentumista. Hyvinvointialueen alkutaival on ollut raskas. Yksiköille pitäisi antaa mahdollisuus rakentaa uusia toimintatapoja ja ottaa parhaat käytännöt käyttöön alhaalta ylöspäin. Valitettavasti keskusjohtoisesti ei oteta riittävästi huomioon paikallisten yksiköiden hyviksi koettuja menettelyjä ja toimintakulttuureita. Tämä on myös erittäin tärkeää henkilöstön sitoutumiselle ja työhyvinvoinnille.

Ihmiset Lapissa ovat huolissaan lähipalveluista, jotka monella paikkakunnalla karkaavat yhä kauemmaksi pitkien välimatkojen maakunnassa. Moni on joutunut seuraamaan sydäntä särkevän läheltä mummorallin seurauksia.

Aina en ole voinut olla tyytyväinen myöskään poliittiseen päätöksentekoprosessiin. Seutukuntien tulisi tukea enemmän toisiaan ja niillä tärkeimpiä hankkeita. Paikallisuus ja alueellisuus ovat keskeisiä keskustalaisia arvoja. Mitä on lappilaisilla sen tien päässä, jos itse keskitämme palveluita?

Tästä huolimatta pidän kuluneita kolmea ja puolta vuotta arvokkaana aikana. Olen kiitollinen viime aluevaalien lappilaisille äänestäjille, että sain olla vaikuttamassa sote-palveluitamme koskevassa päätöksenteossa. Soteuudistuksen tavoite oli oikea ja satoja "himmeleitä" ympäri maata on purettu. Nyt on kuitenkin jouduttu etenemään kiireellä epärealististen säästötavoitteiden paineessa tässä historiallisessa muutoksessa. Toivon voimia ja viisautta uusille hyvinvointialueen päättäjille.