Aiempi elpymispaketti on vielä ruotimatta, mutta uutta viritellään

Näitä eurovaaleja on hallinnut keskustelu mahdollisesta uudesta yhteisvelasta. Oma ja Keskustan linja on selvä: EU:ssa ei ole yhteisvelalle tarvetta, eikä niitä tule hyväksyä.

En usko Euroopassa olevan tällä hetkellä akuuttia pulaa julkisesta rahasta.

Tästä saa vahvat viitteet tarkastelemalla edellisen vuonna 2021 koronapandemian keskellä luotua elvytyspakettia.

Yksin elvytysvälineen RRF-osa on kooltaan 723 miljardin euroa. Tästä noin puolet on suoraa tukea jäsenvaltioille ja toinen puoli pyynnöstä myönnettäviä edullisia lainoja. Kyse on massiivisesta rahamäärästä jopa EU:n tasolla.

Jäsenmaille rahoitusta tästä kokonaisuudesta jaetaan niiden talouden koon ja maan taloustilanteen mukaan. Samoin maat, jotka kärsivät koronapandemiasta pahiten saavat myös enemmän tukea.

Painotus on kaikkiaan vahvasti Etelä- ja Itä-Euroopassa. Suomeen osuus RRF:n kautta jaettavasta rahoituksesta on 1,8 miljardia euroa.

RRF:n rahat on käytettävä vuosien 2021-2026 aikana tehtäviin investointeihin ja toimenpiteisiin.

Missä mennään tällä hetkellä?

Viime vuoden lopussa eli kolmen toimeenpanovuoden jälkeen avustusmuotoisesta tuesta on maksettu vasta 40 prosenttia. Toimeenpanojakso on siis melkein puolessa välissä ja 357 miljardin euron kokonaispotista on jaettu 142 miljardia euroa.

Vuoden vaihteeseen mennessä seitsemän jäsenmaata ei ollut saanut ensimmäistäkään maksuerää liikkeellä. Suomenkin ensimmäinen erä meni maksuun vasta 1.3.2024. Samaan aikaan nopeimmin edenneissä maissa (kuten Italia, Portugali) maksuja on suoritettu jo neljä kappaletta.

Komissio on tietenkin hehkuttanut jo nyt tuloksia nostamalla esille mm. lisääntyneen energiatehokkuuden ja sen, että yhä useampi Euroopassa on parempien internetyhteyksien piirissä.

Jäsenmaiden Ecofin-neuvosto on ollut arvioinnissaan huomattavasti maltillisempi. Se totesi kokouksessaan 12.4.2024 että ”on vielä liian aikaista tehdä täysimittaista vaikutustenarviointia, ja odottaa kiinnostuneena vuonna 2028 tehtävää tukivälineen loppuarviointia, jossa arvioidaan tukivälineen koko vaikutusta.”

Puolueettomimmin asiaa seuraava Euroopan tilintarkastustuomioistuimen mukaan ” seurantajärjestelmässä on puutteita, joiden vuoksi järjestelmä ei riitä välineen yleisen tuloksellisuuden mittaamiseen.”

Rahan käytön valvonnassa on suuria haasteita. Jäsenvaltioilla on vastuu tarkistaa, että rahaa käytetään oikeisiin kohteisiin ja sääntöjen mukaisesti. Kuitenkin komissio on saanut tähän asti vain vähän tietoa siitä, miten jäsenvaltiot tarkastavat hankkeiden todenperäisyyden ja mitä tulokset ovat.

Esille on noussut suoranaista petollista toimintaa elpymisvarojen käyttöä koskien. Rahaa on päätynyt myös rikollisjärjestöjen käsiin. Euroopan syyttäjänvirasto ilmoitti huhtikuussa 22 pidätyksestä Italiassa liittyen epäilyyn kokonaisuudessaan 600 miljoonan euron käytöstä.

Tulopuolelta on myös huonoja uutisia. Vaikka tarkkaa arviota koko takaisinmaksuajan (2028-2058) korkokustannuksista ei ole saatavilla, on kuitenkin selvää, että ne ovat nousseet merkittävästi. Euroopan parlamentin tutkimuksen mukaan korkokustannukset olisivat 222 mrd. euroa (ajanjaksolla 2028-2058).

Kysymys kuuluukin, miten nousseet korkokustannukset rahoitetaan? Ilmeisesti ne tulevat jo sovittujen maksuosuuksien päälle, ellei joku keksi taas ehdottaa, että niitä varten otetaan taas uutta EU-budjetin ulkopuolista lainaa.

Selvää on jo nyt, että Suomen maksuosuus kasvaa aiemmasta. Toisin sanoen saanti pienenee ja maksut kasvavat aiemmin oletetusta.

Tästä kaikesta voidaan mielestäni vetää yhteen se, että kun yli puolet vielä kaikesta rahasta on käyttämättä, ei sopivia kohteita jäsenmaista ei ole löytynyt. Kaikelle tälle rahalle ei ole kysyntää ja fiksuja käyttökohteita.

Toisaalta esille tulleet väärinkäytökset kertovat siitä, että EU:n kautta liikkeelle laitettua julkista rahaa koskien ei koeta omistajuutta ja vastuutta. Valvonta pettää.

Kun aikaa satojen miljardien eurojen käyttöön on rajatusti – tällä hetkellä noin kaksi ja puoli vuotta - pelkään, että loppuvaiheessa vastuullisuus rahojen käytössä ja valvonnassa ei ainakaan lisäänny.

Tämä on siis tilanne tällä hetkellä ja tässä ympäristössä EU:n sisällä – ja meillä Suomessa – moni haaveilee uudesta yhteisvelasta vihreään siirtymään ja teollisuuden tukemiseksi.

Se mitä EU todella tarvitsee, on toimivia sisämarkkinoita, vähemmän tiukkaa sääntelyä ja enemmän uusia ideoita, yrityksiä ja innovaatioita. Siis uuden kasvun pohjaa.