Äänestän komission luottamuksen puolesta - koska parempaa vaihtoehtoa ei ole nyt tarjolla

EU-parlamentti käsitteli maanantaina komissiota koskevaa epäluottamuslausetta, ja huomenna asiasta äänestetään. Vaikka komission ja parlamentin suhdetta ei voi verratta esim. siihen, mikä on hallituksen ja eduskunnan suhde Suomessa, niin parlamentarismin periaate toimii täälläkin siinä mielessä, että parlamentin pitää hyväksyä komission kokoonpano - ja se voi myös komission erottaa. Äänestys asiasta saadaan aikaan, jos vähintään 10 % mepeistä esittää epäluottamusta komissiolle.

Nykyistä komissiota kohtaan tulee kritiikkiä monelta suunnalta. Nyt tehty epäluottamuslause lähtee parlamentin oikealta laidalta, ECR-ryhmästä, johon mm. Perussuomalaiset kuuluvat. Toisaalta myös laitavasemmisto on arvostellut komissiota siitä, että se on alkanut laskea aiempaa enemmän oikeiston tukeen. Viime EU-vaalien voimasuhteet lisäsivät laitaoikeiston ryhmien valtaa perinteisten parlamenttiryhmien kustannuksella. Väistämättä tämä tietysti näkyy myös komission toiminnassa, kun se pyrkii saamaan esityksiään läpi.

Miksi äänestän torstaina komission luottamuksen puolesta?

En ole kaikilta osin tyytyväinen komission ja sen johdon toimintaan, mutta komission vaihtaminen ei ole realismia. Äänestykseen on tietysti parlamentin sääntöjen mukaan täysi oikeus, mutta en voi olla ajattelematta, että kyse on pitkälti kiusanteosta laitaoikeiston taholta. Olisiko tässä muutenkin vaikeassa maailmantilanteessa hyväksi, että EU joutuisi johtajuuskriisiin ja ylin hallinto kaaokseen?

Ursula von der Leyenin II komissio on toiminut vasta reilun puolen vuoden ajan. Kun puheenjohtajan valinnasta äänestettiin, niin kirjoitin kuvaavaa olevan, että esim. suomalaisten meppien parista niin vasemmistolaisten kuin perussuomalaisten toimesta on arvosteltu von der Leyenin valintaa, mutta luonnollisesti aivan eri syistä. Syytettiin koalitiota rakennetun "vanhoista puolueista" (EPP, S&D ja Renew), jotka hävisivät vaalit. Kuitenkaan EPP:stä oikealle istuvista ryhmistä ei olisi löytynyt enemmistöä kenenkään taakse ja vielä vähemmän vasemmalta laidalta.

Siltä osin kuin komission kritiikki kohdistuu pyrkimyksiin rakentaa esimerkiksi erilaisia yhteisvelkamekanismeja ja tätä kautta integraation syventämistä, voin itsekin kritiikkiin yhtyä. Valitettavasti tällä kehityskululla vaikuttaa kuitenkin olevan edelleen parlamentin enemmistön tuki. Teen omalta osaltani parhaani näissä kysymyksissä toisenlaisten vaihtoehtojen tukemiseksi. Kuitenkin nyt tehdyssä epäluottamuslauseessa on esitetty sellaisia näkemyksiä, joita en voisi toisenlaisissakaan poliittisissa voimasuhteissa kannattaa.

Pidän todennäköisenä, että epäluottamuslause häviää selkein luvuin ja toivottavasti pääsemme etenemään todellisessa lainsäädäntötyössä.