19.10.2023

Lapin reiteistä tuli kansallisia kysymyksiä

 

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on aiheuttanut levottomuutta laajalti. Heijastusvaikutuksia on ollut myös Itämerellä, kun heräsimme pohtimaan, voisiko jotain vastaavaa katastrofaalista tapahtua omassa ympäristössämme. Tuore kaasuputki-isku Viron ja Suomen välillä on jälleen vain yksi muistutus, miten haavoittuvainen Suomen infrastruktuuri manner-Eurooppaan on.

 

Harva suomalainen muistaa maamme olevan käytännössä saari, ilman maayhteyksiä Ruotsiin ja Norjaan. Viime vaalikaudella päätetty junaraiteen sähköistäminen Ruotsiin valmistuu ensi vuonna. Seuraavaksi on saatava junat liikennöimään siinä. Eurooppalaisilla matkailumarkkinoilla on varmasti kysyntää pohjoisen pikajunalle.

 

Kun vuosia sitten tein kirjallisen kysymyksen Kolarin raiteen sähköistämisestä, oli vastaus sen kaltainen, että ei ennen kuin isoja teollisuushankkeita lähtee liikkeelle. Kolarin radan varressa ei ole isoja teollisuushankkeita lähtenyt liikkeelle, mutta raiteen sähköistys on. 

 

Tämä raideyhteys kiipesi Väyläviraston investointisuunnitelmissa lyhyessä ajassa korkealle oletettavasti juuri samasta syystä, millä saimme raiteen Ruotsiin sähköistettyä. Kysymys on Suomen huoltovarmuudesta. 

 

Etenkin Ukrainan sodan syttymisen seurauksena paatuneinkin pragmaatikko joutui tunnustamaan, että Suomen on varauduttava myös tilanteeseen, jossa Itämeren liikennöinti syystä tai toisesta tulisi merkittävällä tavalla häirityksi tai jopa estetyksi. Itämeri on vilkas ja liikennöity ja Suomen huoltovarmuus nojaa siihen lähes täydellisesti. 

 

Niinpä turvaavia vaihtoehtoja tarvitaan. Pidänkin erittäin hyvänä kansallisesti, että Ruotsin raiteen sähköistyksen jälkeen hallitus sähköistää nyt myös rautatien Kolariin.

 

Käsivartta kulkeva valtatie 21 on ollut pitkään huonossa kunnossa. Viimeisten vaalikausien aikana olemme saaneet sinnekin rahoitusta useamman kymmenen miljoonaa euroa tien kunnostukseen. Kesällä monin paikoin Käsivarren tien pintaa uudistettiin, mutta onnettoman kapeahan se edelleen on etenkin talvisin.

 

Isolla kirkolla on kuitenkin muuttunut mentaliteetti Lapin kansainvälisten liikenneyhteyksien suhteen Ruotsiin ja Norjaan. Kaikki näkevät nyt sanomattakin niiden merkittävyyden Suomelle, jos maailmankirjat menisivät niin sekaisin, ettei Itämeri toimisi esteettömästi.

 

Enää Lapin kansainvälisiä rajat ylittäviä rauta- ja maantiehankkeita ei tarvitse edistää kotiinpäin vetämällä kohti Lappia, vaan niiden kansallinen rooli ymmärretään koko maassa. Puolustusvoimista on tullut monille Lapin liikennehankkeille hyvä kumppani.

 

Kuten tunnettua: ilman Lappia, Suomi olisi saari.